perjantai 18. lokakuuta 2019

Laatikon duunailuja

Pääsin taas askartelemaan. Ostin itse koottavia autoaiheisia laatikoita. Maalasin osat ylijääneellä hailakan vaaleanpunaisella seinämaalilla ja päällystin pöllö-servieteillä. Aika kiva boxi tuli. Vähän oli haastava koota, koska servietit tekivät osista sen millin paksumpia, mutta kärsivällisyydellä sekin asia hoitui. Jos löytyy joku muukin kiva servietti, niin saa toisetkin laatikot uudet kuosit.









Pöllöterveisin Mari

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Pikakahvipurkin kierrätystä

Juon silloin tällöin pikakahvia, niissä on käytetty lasisia purkkeja, joten päästin pistää ne kiertoon. Kävin ostamassa Tervakosken Coconutista lasimaalia ja maalasin niistä maustepurkkeja. Ihan kivoja niistä tuli!


Mausteterveisin Mari

maanantai 26. elokuuta 2019

Kunnioitus


Tämmöinen löytyi yhden paikan ilmoitustaululta, jossa käyn ohjaamassa tyttöjen käsipallojoukkueelle liikkuvuus--ja voimaharjoiteita.


Nämä kolme asiaa on todellakin hyvä pitää mielessä. Omin sanoin siis: Toteuta mitä suunnittelet. Älä komenna, jos et itse ole esikuvana. Ja tee mitä lupaat.

Paljon on sitä jossittelua, paljon on sitä toisten mollaamista ja neuvomista. Jokaisen, myös minunkin on syytä aina välillä katsoa toimiani ja tehdä päivitys.
Kunnioittavin terveisin
Mari

perjantai 23. elokuuta 2019

XXL-Dance®

Reilu puolitoista vuotta sitten sain kuulla, että XXL-Dance®- konseptiin etsitään ohjaajia. Innostuin heti asiasta ja ilmoitin sen perustajalle Mimmu Pietilälle, että minä haluan ainakin mukaan. Konsepti kuulosti hyvältä ajatukselta, oma tanssitunti naisille, jonka BMI on 30 tai yli. Siellä ei tarvinnut osata mitään, ajatus on, että teet liikkeet miten itse pystyt ja haluat. Mitään ei tarvitse hävetä ja tarkoitus on pitää vaan hauskaa.

Vuosi sitten kesällä sitten kouluttauduin XXL-Dance® -ohjaajaksi. Olin koulutuksen jälkeen muuttanut jo toiseen asuntoon, mutta minulla oli vielä avaimet vanhaan kämppään ja siellä sitten tyhjässä olohuoneessa pidin ensimmäisen XXL-Dance® -tuntini. Se oli samalla näyttötuntini, joten kuvasin tunnin ja lähetin sen tarkastettavaksi. 

Saman vuoden syksyllä sitten pidin ensimmäisen  "virallisen" tunnin Kettukallion päiväkodin salissa. Muistan kuinka paniikissa olin ennen tuntia. Ahdisti aivan kamalasti ja mietin, että mihinkä minä olen taas lupautunut? Jopa otin käyttööni sen, että katsoin itseäni peilistä ja sanoin, että hyvin se menee ja kyllä sinä osaat. Ensimmäinen tunti ei sitten mennyt ihan putkeen, sillä avaimeni eivät toimineetkaan ja kiinteistönhoitajalla ei ollut valtuuksia avata minulle ovea. Tanssimme sitten Kettukallion päiväkodin pihalla. Tunti meni kuitenkin ihan hyvin, ainakin tanssijat jatkoivat tunnille tulemista muina viikkoina ja minä olin, että huh! ainakaan tämän pahempaa ei voi tapahtua. 

Siitä alkoi sitten minun XXL-Dance® matkani. Perustin loppuvuodesta myös Mallinkaisille ryhmän. Keväällä oli molemmissa Tervakoskella ja Mallinkkaisilla ryhmät ja nyt syksyllä alkoi taas ryhmät molemmissa paikoissa. Myös uutuutena otin Tervakoskelle XXL-Dance® Everybodyn. Everybody tunnille saa osallistua kaikki, joten vielä isompi ryhmä pääsee nauttimaan ihanasta konseptista.

Näitä ryhmiä on aivan mahtavan kiva pitää. Sen lisäksi, että on mukava tanssia, on se mukavaa, kun näkee muilla hymyn korvissa asti. Monille ihmisille tämä on ensimmäinen paikka vuosiin, johon he tulevat liikkumaan ja jopa tykkäävät siitä. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan tätä konseptia jakaa eteenpäin. 

Olen myös oppinut itsestäni paljon tämän vuoden ajan, kun olen tansseja pitänyt. Se alkupaniikki, joka minulla oli ennen tunteja on hälvennyt, mutta ei tietenkään kokonaan poistunut. Jotenkin sitä pitäisi muka omasta mielestään aina olla niin hyvä tai parempi, mutta onneksi olen myös oppinut antamaan itselleni siimaa tässä asiassa.  Monet monet kerrat olen, jo "mokannut" tansseja ohjatessani. Joko sanon tai teen jotain tyhmää, mutta se ei enää häiritse. Elämäänhän tänne on tultu ja kukaan ei ole täydellinen. Se on toisaalta ihan hauskaa ja tuo piristystä tunnille, kun ohjaaja on vähän hömelö välillä. 

Tässä vielä tanssijoiden mielipiteitä tunneilta:
* On ollut kiva tunnelma ja täällä ei tarvitse nolostua vaikka ei aina tanssiliikkeet mene oikein. Hyvää rytmikästä musiikkia, jonka tahdissa on ilo liikkua. Hyvä, kun näytät liikkeet aina etukäteen.
*Kivat musat on ollut!
*Saa olla reipasta musiikkia, mutta on nytkin tullut lämmin! Et hyvä näin!
*Tunneilla on ollut huikean hauskaa, kynnys olla mukana on pieni, saa toimia itsenäisesti jos jotain ei osaa.
*Kivaa on, rento ja jännittämätön tunnelma ja iloinen porukka.
*Mahtava fiilis joka kerran jälkeen!
*Kiitos Mari. Ihana uusi harrastus!

Jos sinua kiinnostaa tulla kokeilemaan tunnille mitä XXL-Dance® on, niin tässä linkki minun sivuilleni. Sieltä löydät Tervakosken ja Mallinkaisen tunnit. https://www.marimetsala.fi/xxl-dance.

Muut paikkakunnat löydät XXL-Dance®n virallisilta sivuilta https://www.xxldancefinland.com/

Tanssiterveisin Mari

maanantai 19. elokuuta 2019

Flunssaa pukkaa

Eiks nää ookki flunssan parannus lääkkeet? Jos ei näillä lähde, ni ainakin tulee
sit hyvä mieli 😁




lauantai 17. elokuuta 2019

Villa Mehu

Lupasin eilen kuvia Villa Mehun käynnistämme. Joten tässä niitä olisi. Netistä löytyy paljon parempia kuvia, ajalta kun Elis Sinistö piti huolta näistä. Mutta toivottavasti näistä on jollekin iloa.

Tähän saunaan mahtui 6 kylpijää tekstin mukaan.
 Tämän rakennuksen nimi näyttää olevan Seura. Tämän sisällä oli keppejä paljon ja sänky odottamassa lepääjää.
 Minun oma "taiteeni" Elis Sinistön kunniaksi. Tämä oli se paikka missä hän piti omat esityksensä.
 Jostain luin, että Sinistöllä luki jossain kyltissä että: Kerran päivässä pitää keinua. Tämä oli varmaankin yksi hänen keinuistaan.
 Hetken piti miettiä, että mitä nämä ovat. Mutta nehän ovat mehiläisille tarkoitettuja. Hän siis hoiti mehiläisiäkin maillaan. Muutenkin hän oli kovin omavarainen.
 Tämä oli joku kappeli tai vastaava. Saa korjata, jos sanon väärin. Yhdessä videossa hän sanoo, että tuolla ylhäällä saa makoisat unet.
 Kivien päälle rakennettu vierasmaja. 
 Vierasmajan sisältä löytyi kasa vaatteita. 
 Tässä vielä hänen "päämajansa", missä hän vietti lukuisat vuodet asuen. 

Päätän tämän postauksen lauseeseen, jota Sinistö usein sanoi: 
La plus heureuse c’est d’être heureuse.
”Onnellisinta on olla onnellinen.

Mari

perjantai 16. elokuuta 2019

Venyttelyä kaksi ja puoli tuntia

Venyttelin eilen 2,5 tuntia. Siis täh? Kaksi ja puoli tuntia? Kyllä vain luit oikein. Ja mitenkä tämä on mahdollista? Minäpä kerron.

Minulla alkoi syksyn ryhmäliikuntatunnit tällä viikolla. Torstaisin pidän muutamia tunteja 1stGymin salilla. Niistä kaksi on venyttelytunteja. Toinen on aamulla klo 9:00 ja toinen illalla klo 19:00. Joten samalla kun ohjaan venyttelen tietysti itsekin. Näiden lisäksi minulla oli asiakas, jonka kanssa venyteltiin puolisen tuntia.

Näistä siis koostui se kaksi ja puoli tuntia venyttelyä. Minä kyllä muutenkin venyttelen liki joka päivä kotona, mutta tällaisia pitempiä rupeamia ei juurikaan tule tehtyä. Tekee kyllä hyvää venytellä, joten suosittelen kaikille. Kotona sen saa tavaksi, kun vaikka aina televisiota katsoessa tekee muutamat liikkeet. Ensin se vaatii suunnittelua, mutta siten se keho jo alkaa itse muistuttamaan, että jotain pitäisi tehdä.

Venyttely-terveisin Mari

Villa Mehu

Näin pari päivää sitten Iltalehden jutun Kirkkonummella olevasta Villa Mehu- maailmasta. Se on Elis Sinistön tekemä, hän käytti kierrätysmateriaaleja kun sitä valmisti. Hän aloitti rakentamisen 1950-luvulla ja ehti rakentamaan omaa maailmaansa, Villa Mehua, yli 50 vuotta.

Iltalehden juttu herätti kiinnostukseni ja koska minulla oli vapaapäivä tänään niin ajattelin, että mennäänpä katsomaan mikä tää juttu on. Otin siskoni ja poikani mukaan, heitä tuntui paikka myös kiinnostavan ja olivat tyytyväisiä, että lähtivät.

Vähän olin jo katsellut netistä tietoa, joten se apuna Villa Mehu- löytyi aika helposti. Ensin näimme saunan ja muita rakennuksia, mutta sitten kun polkua käveli ylöspäin löytyi itse pääpaikka. Sinistö kuoli liki 15 vuotta sitten ja paikkaa ei oltu sen jälkeen pidetty hyvänä, joten luonto oli vallannut sen osittain.

Tapasimme Villa Mehun lähistöllä naisen keräilemässä mustikoita. Hän kyseli tulimmeko sinne katsomaan Villa Mehua sen Iltalehden jutun takia. Vastasin, että kyllä vain. Oli minulle ihan uusi juttu, joten sen takia tulimme. Nainen oli ystävällinen ja rupesi kertomaan omaa tarinaansa Sinistöstä.

En ihan kaikkea viitsi juoruta, koska en muistanut kysyä lupaa julkaisemiseen. Mutta yleisesti ottaen, hän piti Sinistöä mukavana ihmisenä. Kun hän muutti Kirkkonummelle, hänelle sanottiin, että tuolla metsässä asuu kylähullu mies. Mutta kun hän ekan kerran tapasi Sinistön, hän sai mukavan vaikutelman miehestä. Lopulta hän tapasi Sinistön monta kertaa. Nainen kertoi, että Sinistä oli aina ystävällinen ja hänellä oli hyvä huumori.

Olen todella tyytyväinen, että kävin tuolla. Se pisti mietityttämään miestä kaiken takana. Monta kysymystä tuli kulkiessani ja katsellessani rakennelmia. Niihin kysymyksiin en koskaan saa vastausta.

Kiinnostuneille netistä löytyy lisää tietoa miehestä ja hänen elämästään. Myös YouTubesta löytyy haastattelu videoita ym. ja löytyy sieltä jopa video hääseremoniastakin Villa Mehussa.

Itse rakastan olla metsässä ja tästä paikasta jäi metsän kaipuu päällimäiseksi. Onkohan minulla, joskus oma "piilopaikka" maailman menolta? Se jää nähtäväksi.

Laittelen huomenna lisää kuvia, mutta tässä yksi kuva talosta, jossa Sinistö pääosin asui.


Hämmentynein metsäterveisin Mari





torstai 15. elokuuta 2019

Treeni banaani

No nyt löyty kaupasta hauskat banaanit. Kotona huomasin, että näihin oli laitettu treeniliike-tarroja. Tästä voi koostaa vaikka päivän treenin. Hih!



Banaaniterveisin Mari

lauantai 10. elokuuta 2019

Frisbee golf, twerkkausta ja saliharjoittelua

Tänään oli aktiivinen päivä. Olin poikani ja mieheni kanssa aamulla pelaamassa Frisbee golfia tunnin verran. Päivällä minulla oli Twerkkaus opissa polttariseurue ja sen jälkeen vielä salille treenaamaan ystävän kanssa.

Poikani oli ensimmäistä kertaa pelaamassa kanssamme Frisbee golfia. Ei aluksi halunnut tulla, mutta sitten suostuikin. Ja ainakin minusta vaikutti, että heti kyllä tykästyi pelaamiseen, kun sen aloitimme. Ihanaa jos saadaan tästä koko perheen juttu!

Tämä oli eka kerta kun opetin Twerkkausta. Polttariseurue kyllä tykkäsi kovasti, näytti olevan hauskaa. Olin tehnyt heitä varten yhteen biisiin koreografiat, jota sitten harjoittelimme. Minua jännitti ihan hirveästi jo monta päivää ennen opetusta. Mutta olen tyytyväinen, että otin tämän tilaisuuden vastaan. Aina kannattaa yrittää ylittää itsensä ja sen kyllä tänään tein!

Tässä kuvassa käyn vielä ennen polttariseurueen saapumista koreografiaa läpi. Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun jännittää!


Olen nyt käynyt ystäväni kanssa muutaman kerran 1stGymin salilla parin viikon aikana. Aloitin kuntosaliharjoittelun siellä yli kolme vuotta sitten. Tämä oli osa isoa elämäntapamuutostani. Nyt reilu vuoteen en ole pystynyt treenaamaan selkäni takia, mutta nyt se on jo sen verran kunnossa, että voi sanoa että pystyy nousujohteisesti treenaamaan. Tai ainakin niin toivon, aika näyttää sen.

Olemme aloittaneet aika perus jutuista. Kaksi liikettä per lihasryhmä eli moninivel- ja eristävä liike. Käymme läpi jalat, selän ja rinnan. Yhteensä alkuun tuli koko ohjelmassa 6 liikettä. Nyt olemme lisänneet yhden selkäliikkeen lisää plus jalkoihin ja rintaan lisää painoa.

Lopussa meillä on 9 liikkeen vatsaosuus, jossa on huomioitu erikseen vinot-suorat- ja selkäpuolen lihakset. Koko core käydään siis huolella läpi. Alussa meillä oli 30 sekuntia aikana mitä liikettä teimme yhden kierroksen. Sen jälkeen lisäsimme ajan 40 sekuntiin. Ja nyt viimeksi teimme 2 kierrosta.

Treenaamme sillä periaatteella, että jos edellinen treeni ei tuntunut missään niin seuraavalla kerralla lisäämme volyymia. Näin ei tule ylilyöntejä heti alkuun ja kroppa ehtii tottumaan taas saliharjoitteluun.




Olen edelleen onnellinen siitä, että selkäni antaa minun jo treenata. Punnerrukset aloitan aina lankusta ja sitten siirryn polvet maassa versioon viimeistelemään sarjan.

Aktiivipäiväterveisin Mari

perjantai 9. elokuuta 2019

Juoksuja

Tänään oli taas juoksupäivä. 5 min kävelyä lämmittelyksi, 10 min vauhtikestävyys alueella juoksua ja 30 min reipasta kävelyä. Tuli tosi hyvä fiilis kun tämän teki. Ja ai nii, lopussa tietty venyttelyt.

Edelleen teen pieniä juoksu lenkkejä. Koitan saada kropan tottumaan iskuun pikkuhiljaa. Vähän jo innostaisi juosta pitempää matkaa, mutta katsotaan nyt hetki vielä.

Juoksu terveisin Mari

torstai 8. elokuuta 2019

Iltalukemista

Yritän tässä opetella uudestaan lukemaan. Olen kyllä lukenut aamupalapöydässä, mutta silloin tuntuu, että ei ole aikaa lukea tarpeeksi. Päivän touhut odottavat.

Tänään otan kirjan Hohto (Stephen Kingin kirjoittama) mukaani sänkyyn. Varaan puoli tuntia aikaa lukemiseen. Tv on minulle myrkkyä iltaisin, se tuntuu vaan kuluttavan. Jospa tämä auttaisi minua rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Lukuterveisin Mari 

tiistai 6. elokuuta 2019

Hulavanne

Nyt on aika kovana buumina ollut nuo hula-vanteet, joissa on painoa. Pitihän minun päästä kokeilemaan, joten kävin kaverin luona testaamassa. En nyt muista tämän vanteen painoa, mutta aika helppo oli pyörittää. Vanteen paino antaa siihen enemmän keskipakoisvoimaa, joten ei ole niin hankala pyörimään kuin perinteiset vanteet. Suosittelen! Kokeilkaa ihmeessä.


Hula-terveisin Mari

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Voi että sä oot niin pieni!!!!


Minä olen aina ollut pieni. 150cm pituiseksi jäin ja siinä pysyn. Jossain vaiheessa olin pieni ja iso. Nyt enään taas pieni 😁 sain siis ylimääräiset pois.

Halusin tuoda erillisen näkökulman esille tällä postauksella. Eli sen kun olet pieni ihmiset olettavat, että heillä on varaa kommentoida sitä. Sekin kun minulla oli liikaa painoa, ihmiset sanoivat että mistä sä muka laihdutat kun oot nii pieni. Lausahduksia "voi että sä oot pieni" "kuinka pieni sä oot" "kiva kun kerrankin on joku joka on pienempi kun minä" "ootko sä kääpiön mitoissa?" - olen kuullut ikäni. Ja sitä inhottavaa pään taputtelua. 😤

Vanhemmiten nämä vaan pistävät enemmän naurattamaan, mutta nuorenpana asia oli toisin. Kärsin isoista itsetunto ongelmista silloin ja ei siihen auta sen pieni sanan hokeminen todellakaan. Mitä mieltä ihmiset olette tälläisestä? Tiedän kyllä että ihmiset eivät tarkoita pahaa, eivät varmaan keksi muutakaan sanottavaa. Mulla edelleen suu loksahtaa auki, kun joku puolituttu liki ensimmäiseksi alkaa kommentoimaan minun kokoani. 🙄 Yleensä vaan hymähtelen sit et juuh....

Tässä vertailu kuvat koostani. Muilta voi leikata pään pois ja mä jään kuvaan 😅. Tämä on liki 10 vuotta vanha kuva, mutta ajaa asiansa nyt tässä.

Loppuun vielä viimeisin keskustelu pienuudestani parin viikon takaa:

Hän: Ai että sä oot kauheen pieni
Minä: Juuh...
Hän: Kuinka pitkä sä oot?
Minä: 150
Hän: Ai niin pitkä jopa?
Minä: Juuh...

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia aiheesta.

Pienin, mutta iloisin terveisin Mari

torstai 1. elokuuta 2019

Juoksua

Nyt saa vähän hehkuttaa! Tänään kävin 23 minuutin lenkillä. 5 minsaa lämmittelyä ja lopussa 5 minsaa jäähdyttelyä. Itse juoksu kesti siis 13min. Ja tämän ajan juoksin koko ajan ja silti pääsin sykereserveissä peruskestävyys alueelle!!! Tätä olen tavoitellut jo kauan ja nyt se tapahtui! 🥳

Kuvassa näkyy juoksun ajan sykkeet. Leikkasin lämmitelyt ja jäähdyttelyn pois. Pari kertaa kävin alle 130, eli peruskestävyys alueella, se näkyy sinisenä. En pitkää aikaa, mutta tämä on minulle iso askel! Antaa motivaatiota tekemiseen. Olen tätä peruskestävyys harjoittelua juoksua ajatellen tehnytkin ja nyt se näytti ekan kerran tulosta juoksun aikana.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Iltapalaa

Näihin aikoihin kun saa tuoreita marjoja on kiva niitä syödä tuoreeltaan. Tänään iltapalaksi siis maustamatonta rahkaa, puna- ja mustaviinimarjoja.



Nam Nam terveisin Mari

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Juoksuja ja pannareita

Tänään kävin 30 minuutin juoksulenkillä. Siitä ensimmäiset 5 minsaa oli lämmittelykävelyä ja viimeiset viisi minsaa jäähdyttely kävelyä. Pääosin sykkeni oli juostessa 132-146, eli vauhtisyke alueella mentiin. Tein tämän harjoituksen parantaakseni aerobista kuntoani.

Oikea tavoitteeni olisi saada syke alemmas, että peruskestävyys paranisi. Olisi mageeta sanoa, että pystyy juoksemaan PPP (pystyy puhumaan puuskuttamatta) alueella. Siihen on sitten ihan erilainen harjoitus olemassa. Siitä siis myöhemmin


 Lenkin jälkeen söin mieheni tekemää terveellistä pannaria. Päälle muussasin itse poimimiani vadelmia. Nam Nam!

Se sisälsi kaurahiutareita, mango proteiini jauhetta, kananmunaa, banaania, vaniljamaustetta ja leivinjauhetta.



Juoksu terveisin Mari

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Juokaa vettä!

Nyt on todella tärkeää, että vettä ym. nestettä tulee juotua. Meidän Roni-pupukin sen tietää. Tässä videossa hän selvästikin sanoo minulle, et mitä sä teet? Anna mun juoda rauhassa. Hih! 


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Fribeegolfia, porrastreeniä ja selkäkipuja

Kävin eilen kokeilemassa frisbeegolfia. Olen nuorempana pelannut minigolfia, joten sen säännöillä menimme. En siis tiedä onko oikeat säännöt, mutta hauskaa oli!




Matkan varrella oli Tervakosken kuntoportaat, Leijonaportaat, joten kävin tekemässä pikatreenin niissä ja niiden lähellä olevassa punnerrus kehikossa. Tässä minun treenini:
* Askelkyykyt ylös asti ( 76 porrasta)
* Punnerruksia 3 x10
* Pohjenousut seisten 3x20
* Lapapunnerrus 3x5


Neljä tehokasta liikettä. Ensin jaloille, rinnalle, pohkeille ja selälle. Monipuolinen koko kroppaa kuormittava treeni. Jos liikkeet on tuttuja ja osaat ne tehdä oikealla tekniikalla, kannattaa testata, mutta muista tehdä oman kuntotasosi mukaan!

Olen hirveän tyytyväinen, että pystyn jo taas treenailemaan. Minulla on aina ollut hivenen selkäkipuja, mutta vähän alle kaksi vuotta sitten selkäni tuli niin kipeäksi, että en yhtenä päivänä pystynyt kävelemään 4-5 tuntiin. Olin treenannut liian lujaa, liian isoilla painoilla ja unohtanut vatsan aktivoinnin kokonaan. Tai ei voi sanoa unohtanut, koska en vaan tiennyt siihen aikaan tarpeeksi treenatakseni terveellisesti.

Jouduin "suojelemaan" selkääni paljon tämän jälkeen ja kaikki liikkeet joissa tarvittiin keskivartalon tukea sattuivat. Päädyin tekemään keskivartaloa aktivoivia liikkeitä ja kun kävin salilla, käytin laitteita jotka tukivat samalla selkääni. Miestenpunnerruksia en voinut kuvitellakaan alussa tekeväni, itseasiassa vielä puoli vuotta sitten se ei onnistunut, koska asento pelkästään tuotti alaselkään suurta kipua. Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että kuukausi sitten tein ensimmäisen kerran miesten punnerruksen!

Myös siitä on ollut paljon hyötyä, että kävin Trainer4Youn Personal Trainer koulutuksen, joten opin terveellisemmän tavan treenata. Myös Bailamaman äitiysliikunnan peruskurssista oli hyötyä koska siellä opin keskivartalon aktivoinnista paljon. Löysin siellä myös erkauneman itsestäni, vatsan yläosasta. Edellisestä synnytyksestä oli 10 vuotta aikaa, joten jos se ei ole ollut sieltä asti, niin melkeinpä sanon, että itse tein sen itselleni treenatessani. Sanonta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis sopii tähän tarinaan hyvin.

Mutta nyt kaikki hyvin. Pitää vaan muistaa opitut asiat ja pystyn liikkumaan normaalisti. Elämä opettaa ja sitkeys palkitaan!
Treeniterveisin Mari



torstai 25. heinäkuuta 2019

Taksikuski Gdanskissa

Satuimme törmäämään ystäväni kanssa aivan ihanaan taksikuskiin Gdanskissa ollessamme. Mielestäni hän ansaitsee oman kertomuksensa, joten tässä pesee.

Päivää ennen paluuta päätimme lähteä käymään Sopotin rannalla. Etsimme lähimmän taksitolpan ja lähdimme matkaan. Taksikuskimme olikin höpöttäväistä sorttia ja kertoili meille Gdanskin ja Sopotin historiaa. Matka-aika oli about 20 minuuttia, mutta se meni rattoisasti taksikuskia kuunnellessa.

Kerroimme hänelle, että olemme Suomesta ja hän sanoi, että oli työskennellyt suomalaisten kanssa 5 vuotta. Hän osaa jonkin verran Suomea ja lempi sana on "kippis". Tämä oli hauska yhteensattuma.

Pääsimme Sopotin rannalle ja oli maksun aika. Kuitenkin hänen maksupäätteensä akku oli tyhjä. Siinä hetken sitten hän yritti päätettä latailla, mutta ei onnistunut. Hän antoi minulle kuitin maksusta ja sanoi, me teemme nyt näin, te menette rannalle ja sitten kun haluatte takaisin hotellille, hän voi tulla meidät hakemaan. Tai jos menemme jollain muulla kyydillä hotellille, niin laittakaa viesti niin hän tulee sinne niin voimme laskun maksaa.

Olimme hämmentyneitä ja emme osanneet sanoa kuin, että joo se sopii. Sen jälkeen vaihdoin taksikuskin kanssa numeroita. Myöhemmin tuli mieleen, että olisimme kyllä voineet sen 5-10 minuuttia odottaa, että maksupääte latautuu. Mutta enpähän tajunnut sellaista ehdottaa. Taksikuski oli hauska, sillä ennen kuin nousimme autosta hän sanoi "Minulla on vielä yksi tärkeä kysymys." Minä oli vähän et hä? Sitten hän kysyi "Onko teillä aurinkorasva mukana?"

Rannalla ollessamme, hän lähetti vielä perään viestin missä luki, että pitäkää hauskaa Sopotissa ja kun haluatte takaisin niin voitte laittaa hänelle viestin. Hänellä menee 30 minuuttia tulla hakemaan. Taksikuski siis luotti meihin, että otamme vielä yhteyttä, koska taksimatka jäi maksamatta. Hän ei tiennyt meidän nimiämme, eikä missä hotellissa oleilimme. Mutta varmaan, koska olimme Suomalaisia ja hän oli niiden kanssa työskennellyt ja sitä kautta tiesi, että Suomalaisiin voi luottaa. Tai ainakin kahteen Suomalaiseen naiseen, eiks jee?

Olimme rannalla hetken ja sitten etsimme ruokapaikan. Päätimme kävellä vähän matkaa Gdanskiin päin ja kun löysimme kahvipaikan lähetin taksikuskille viestin, että meidät voi tulla sieltä hakemaan.

Hän tulikin nopeasti ja ajoimme hotellille. Matkan aikana hän taas kertoili kaikkea Gdanskista ja matka meni taas joutuisasti. Hän myös tarjosi meille kyytiä illemmalla, jos vaikka haluamme johonkin kauemmas lähteä. Hän ehdotti B90 Klubia, mutta jonnekin muuallekin hän olisi meidät vienyt myös halutessamme. Siis ilmaiseksi, koska tykkää Suomalaisista. Vähän oltiin kaverin kanssa, että onpa ystävällinen ja vähän kyllä mietitytti, että mikä juttu? Kiitimme tarjouksesta ja sanoimme, että katsomme sitten illalla, jos on virtaa lähteä klubeille tai muuallekaan.

Ennen hotellia kysäisin taksikuskilta, että onko hän huomenna Sunnuntaina töissä. Hän kertoi olevansa ja minä kysäisin sitten, että jos haluaa herätä aikaisin niin me oltaisiin menossa lentokentälle aamuseitsemän aikaan. Hän sanoi, sen käyvän hyvin ja kertoi, että laittaa vielä aamulla varmistus viestin. Olimme helpottuneita, että asia järjestyi näin hyvin ja huomista ei enää tarvinnut miettiä.

Sunnuntai aamulla sitten teimme loppupakkaamiset ja ulos kirjasimme itsemme hotellista. Hotellin edustalla taksikuski jo odottelikin meitä ja hyppäsimme kyytiin. Ensimmäiseksi taksikuski antoi meille suklaakeksi paketin ja sanoi, että se on lahja meille. Vähän matkanaposteltavaa koneeseen. Olin äimistynyt ja vaikka kiitinkin häntä kauheasti, Suomalaiseen tyyliin reaktioni oli varmasti passiivinen. Toivon todella, että hän todella tietää minkälaisia Suomalaiset ovat, että en ollut kauhean töykeä häntä kohtaan.

Ennen kuin lähdimme liikenteeseen hän aiheutti hämmentymistä ja sen jälkeen hymyilemistä. Hän sanoi, että minulla on teille kolme tärkeää kysymystä. Onko teillä passi mukana? Onko teillä kaikki tärkeät tavarat mukana mm. kännykkä, rahapussi? Ja onko teillä matkadokumentit mukana? Oli kyllä hauska mies, ei voi muuta sanoa. Huolehti kyllä meistä, että kaikki sujuisi hyvin.

Lentokentän edustalla hän kertoi mihin suuntaan meidän pitäisi kentällä mennä ja toivotti hyvää matkaa. Niin ja antoi hän vielä 10% alennuksenkin matkan hinnasta. Selitti, että koska Sunnuntai on virallinen lepopäivä siellä ja kaikki paikat on liki kiinni, niin taksitkin maksaa enemmän kuin normaalisti.

Semmoinen kokemus oli Puolan Gdanskin taksikuskista. Jäi ainakin hyvä ja luottavainen mieli. Hän sanoikin, että jos olemme sinne uudestaan joskus tulossa, niin laittakaa vaan hänelle viestiä. Hän voi etsiä meille myös halvat hotellit ym. vaikka menisimme johonkin toiseen osaan Puolassa.

Onko sinulla jotain vastaavia kokemuksia Gdanskista? Tai jostain muusta paikasta? Olisi mielenkiitoista kuulla mitä kaikkea kivaa ihmisille on tapahtunut, joten laita kommenttia, jos sinulla on tarina kerrottavana.

Lopuksi vielä kuva keksipaketista, jonka hän meille antoi.

Taksikuskin terveisiin päätän tämän. Hän lähetti tämän sen jälkeen, kun olimme päässeet lentokentälle sisään ja söimme aamupalaa:
"It was nice to meet you! Have nice flight!"

Mari


keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Helmiä helmiä

Olin Puolan Gdanskissa ystäväni kanssa reissussa. Kävimme samalla helmitaivaassa nimeltä LaBera. En ollut ikinä käynyt vastaavassa paikassa, joten hetki meni, että silmät rauhoittuivat. 

Paikka oli aika helppo löytää, koska se oli merkitty google mapsiin. Myymälä oli pienemmän kadun varrella ja vähän piilossa, joten jos ei tietoa ollut, että siellä pitäisi myymälä olla, olisi se jäänyt kyllä näkemättä. Kadun varrelta näkyi kyltti mitä kohden sitten kuljimme ja löysimme oven jossa näkyi aukioloajat. Oven jälkeen piti mennä kerros alaspäin, tätäkin mietimme hetken, mutta sieltähän se myymälän ovi sitten löytyikin. 

Täältä sitten todellakin löytyi helmi monen sorttia. Ostin aika paljon helmiä, osa menee jälleenmyyntiin ja osa omaan käyttöön. Suosittelen paikkaa helmihulluille. Käykää ihmeessä tutustumassa, jos olette Gdanskissa päin.





tiistai 23. heinäkuuta 2019

Gdansk shoppailijan paratiisi Puolassa

Olin 4 päivän reissulla Puolassa Gdanskissa ystäväni kanssa. Kiireiden takia emme ehtineet paljoa matkaa suunnittelemaan, mutta se oli kyllä sitten kuitenkin ihan hyvä asia. Tutustuimme hotellissa alueeseen ja päätimme mitä mieli teki tehdä. Ei liikaa suunnittelua, vaan extempore menoa. 

Lensimme Puolaan aamulennolla ja otimme taksin hotellimme. Stay Inn Hotel oli hotellimme koko reissun ajan ja hyvä hotelli olikin! Siitä erikseen myöhemmin postaus.



Hotellimme oli ihan lähellä Marian kirkkoa. Siellä kävimmekin ensimmäisenä päivänä. Kirkko oli todella vaikuttava! Se oli todella korkea ja hienosti koristeltu. Kirkossa oli myös torni näköaloineen. Sinne pääsi kipuamaan pientä maksua vastaan. Kipuamista oli 400 portaan verran, mutta ylhäällä olikin sitten kiva katsella maisemia. Alastulo olikin asia erikseen, mutta selvisimme.

Tässä videota tornin portaista kun tulimme niitä alaspäin. Pienet olivat, joten vähän joutui katsomaan mihin astui.


Kaupunki oli siisti ja tuntui turvalliselta. Paljon nähtävää oli jo arkkitehtuurissakin. Todella makeita taloja oli. Yksi katu oli pyhitetty korujen myyntiin. Meripihka tuntui olevan suosittu materiaali siellä.  Siitä saakin hienoja ja näyttäviä koruja aikaiseksi. 


Parissa kauppakeskuksessa tuli käytyä ja merirosvolaivassakin päästiin risteilee. 


Myös Sopotin rannalla kävimme, siellä oli Euroopan pisin laituri nimeltään Molo. Se on 511 metriä pitkä ja pitihän sekin päästä katsomaan. Sieltä löytyi myös kaikenlaisia kojuja ihannoine tavaroineen.


Teen muutaman postauksen erikseen matkakokemuksistamme myöhemmin, joten lisää on tulossa infoa meidän matkastamme Gdanskissa. Kokonaisfiilis on todella hyvä. Ihmisiä oli paljon, mutta ei liikaa. Paitsi Sopotin rannalla ja sen ympärillä. Siellä oli todella paljon ihmisiä, suosittu paikka näemmä. 

Matkaterveisin Mari

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Tulen pyörittelyä

Olen nyt reilu vuoden harrastanut tulen pyörittelyä. Vähän eksoottisempi harrastus, joka tuli tuttavan kautta. Hän on harrastanut tulenpyörittelyä jo vuosia ja näin että hän myös opettaa sitä. Otin sitten yhteyttä ja siitä se palo tähän harrastukseen alkoi.

Tulenpyöritys on oma juttunsa kyllä. Toisaalta tulen ja keppien kanssa pelaa fysiikan lait, mutta aina ei mene niin kuin on suunnitellut ja voi sattua pahastikin. Minulle ei onneksi pieniä palovammoja lukuun ottamatta ole vielä mitään pahempaan tapahtunut. Yhtä liikettä harjoittelen aina monen monta kertaa, ennen kuin otan tulen mukaan siihen. Liikettä tehdessä pitää olla varmat otteet ettei käy vahinkoja.

Pari esitystäkin olen jo ehtinyt tekemään live yleisölle. Yhden tuttavani kanssa ja yhden yksin. Toni Nieminen oli paikalla kuvaamassa Jonna Råsengardin kanssa, kun esiinnyin yksin. Tässä linkki Tonin tekemään videoon: https://www.youtube.com/watch?v=xb3LwRBOw4I

Myös viime Syksynä olin mukana Halloween kuvauksissa. Tässä Toni Niemisen kuvaama ja editoima video: https://www.youtube.com/watch?v=QHCNoXL4cAw&t=5s

Ja niinhän se on, että kun joku vie mukanaan niin se on menoa. Olen tehnyt itselleni kaksi pitkää keppiä ja muutaman lyhyen koeversion. Myös poit olen tehnyt itselleni. Siivet tilasin muualta ja hula-vanteesta haaveilen.

Nyt kesällä ei ole päässyt harjoittelemaan tulen kanssa, kun on ollut metsäpalovaroitus päällä liki koko ajan. Mutta kohta on syksy ja talvi, niin sitten taas pääsee "leikkimään" tulella.

Kuvaaja Jonna Rosengård

Tuliterveisin Mari

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Käsitöitä

Tein aikaisemmin tyynynpäällisiä, joista kerroin täällä.
Kangasta jäi vielä, joten tein kaksi käsipyyhettä kylpyhuoneeseen ja yhden isomman käsipyyhkeen keittiöön. Käytin samaa koristenauhaa reunoihin ja kylpyhuoneisiin tuleviin tein koristenauhasta myös lenksut. Kivoja tuli niin kuin voitte kuvista päätellä. Eiks jee?






Käsityöterveisin Mari

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Mansikanpoimintaa

Kävin tänään mieheni kanssa poimimassa Mansikota Kankaisten tilalla Hämeenlinnassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ihan itse poimin mansikat tällaiselta tilalta. Yleensä olen ostanut pari valmista laatikkoa joka kesä ja pannut ne pakkaseen. Nyt oli varmaan enemmän aikaa, niin tämäkin tuli koettua.

Meillä oli mukana pari isompaa ämpäriä ja yksi pieni. Kuitenkin ostin kassalta pari mansikkapahvilootaa, koska en halunnut mansikoiden ruttaantuvat isoissa ämpäreissä. Yksi pahviloota maksoi 1€, joten ei nyt hirveen kallis investointi ja kun säästää nämä nyt ostetut, voi niitä käyttää sitten ensi vuonnakin.

Mansikkapellolle ja takaisin ajoi koko ajan traktori, joka veti perässään vaunua, eli mansikkajuna. Sen johdosta matkustaminen pellolle oli sujuvaa ja pellolla meitä odotti opas, joka kertoi minkä rivin kukakin ottaa ja yleiset säännöt.

Itse poiminta kesti reilu puolitoista tuntia, ei hirveen paha, mutta kyllä se selän päälle vähän otti, vaikka yritti kuinka, että olisi hyvät ergonomiset asennot poimiessa. Oppaan luvalla sai muutaman mansikan maistaa ja se me kyllä tehtiinkin. Oli kyllä herkullisia.

Poimijoita oli kyllä monta tänään, tai siis en osaa verrata kun en ole ennen käynyt, mutta liki joka rivillä oli joku. Paljon lapsiperheitä oli myös siellä. Oli hauska kuunnella, kun joka mansikan kohdalla yksi lapsi kysyi äidiltään, että onko tämä hyvän näköinen mansikka? Ja äiti vastasi aluksi oliko vai ei, mutta sitten totesi vaan, että sinun pitää maistaa niin opit mikä on hyvä mansikka ja mikä ei.



 Tässä meidän tämän päivän saalis:


Takaisin pääsimme myös mansikkajunalla. Maksettuamme mansikat kävimme ihailemassa vielä Suomalaista käsityötä Käsityöaitassa. Suosittelen poikkeamaan myös siellä, jos Kankaisten tilalla tulet käymään. 


Mansikkaisin terveisin Mari Ja Zakaria

Laatikon duunailuja

Pääsin taas askartelemaan. Ostin itse koottavia autoaiheisia laatikoita. Maalasin osat ylijääneellä hailakan vaaleanpunaisella seinämaalilla...