keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Iltapalaa

Näihin aikoihin kun saa tuoreita marjoja on kiva niitä syödä tuoreeltaan. Tänään iltapalaksi siis maustamatonta rahkaa, puna- ja mustaviinimarjoja.



Nam Nam terveisin Mari

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Juoksuja ja pannareita

Tänään kävin 30 minuutin juoksulenkillä. Siitä ensimmäiset 5 minsaa oli lämmittelykävelyä ja viimeiset viisi minsaa jäähdyttely kävelyä. Pääosin sykkeni oli juostessa 132-146, eli vauhtisyke alueella mentiin. Tein tämän harjoituksen parantaakseni aerobista kuntoani.

Oikea tavoitteeni olisi saada syke alemmas, että peruskestävyys paranisi. Olisi mageeta sanoa, että pystyy juoksemaan PPP (pystyy puhumaan puuskuttamatta) alueella. Siihen on sitten ihan erilainen harjoitus olemassa. Siitä siis myöhemmin


 Lenkin jälkeen söin mieheni tekemää terveellistä pannaria. Päälle muussasin itse poimimiani vadelmia. Nam Nam!

Se sisälsi kaurahiutareita, mango proteiini jauhetta, kananmunaa, banaania, vaniljamaustetta ja leivinjauhetta.



Juoksu terveisin Mari

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Juokaa vettä!

Nyt on todella tärkeää, että vettä ym. nestettä tulee juotua. Meidän Roni-pupukin sen tietää. Tässä videossa hän selvästikin sanoo minulle, et mitä sä teet? Anna mun juoda rauhassa. Hih! 


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Fribeegolfia, porrastreeniä ja selkäkipuja

Kävin eilen kokeilemassa frisbeegolfia. Olen nuorempana pelannut minigolfia, joten sen säännöillä menimme. En siis tiedä onko oikeat säännöt, mutta hauskaa oli!




Matkan varrella oli Tervakosken kuntoportaat, Leijonaportaat, joten kävin tekemässä pikatreenin niissä ja niiden lähellä olevassa punnerrus kehikossa. Tässä minun treenini:
* Askelkyykyt ylös asti ( 76 porrasta)
* Punnerruksia 3 x10
* Pohjenousut seisten 3x20
* Lapapunnerrus 3x5


Neljä tehokasta liikettä. Ensin jaloille, rinnalle, pohkeille ja selälle. Monipuolinen koko kroppaa kuormittava treeni. Jos liikkeet on tuttuja ja osaat ne tehdä oikealla tekniikalla, kannattaa testata, mutta muista tehdä oman kuntotasosi mukaan!

Olen hirveän tyytyväinen, että pystyn jo taas treenailemaan. Minulla on aina ollut hivenen selkäkipuja, mutta vähän alle kaksi vuotta sitten selkäni tuli niin kipeäksi, että en yhtenä päivänä pystynyt kävelemään 4-5 tuntiin. Olin treenannut liian lujaa, liian isoilla painoilla ja unohtanut vatsan aktivoinnin kokonaan. Tai ei voi sanoa unohtanut, koska en vaan tiennyt siihen aikaan tarpeeksi treenatakseni terveellisesti.

Jouduin "suojelemaan" selkääni paljon tämän jälkeen ja kaikki liikkeet joissa tarvittiin keskivartalon tukea sattuivat. Päädyin tekemään keskivartaloa aktivoivia liikkeitä ja kun kävin salilla, käytin laitteita jotka tukivat samalla selkääni. Miestenpunnerruksia en voinut kuvitellakaan alussa tekeväni, itseasiassa vielä puoli vuotta sitten se ei onnistunut, koska asento pelkästään tuotti alaselkään suurta kipua. Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että kuukausi sitten tein ensimmäisen kerran miesten punnerruksen!

Myös siitä on ollut paljon hyötyä, että kävin Trainer4Youn Personal Trainer koulutuksen, joten opin terveellisemmän tavan treenata. Myös Bailamaman äitiysliikunnan peruskurssista oli hyötyä koska siellä opin keskivartalon aktivoinnista paljon. Löysin siellä myös erkauneman itsestäni, vatsan yläosasta. Edellisestä synnytyksestä oli 10 vuotta aikaa, joten jos se ei ole ollut sieltä asti, niin melkeinpä sanon, että itse tein sen itselleni treenatessani. Sanonta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis sopii tähän tarinaan hyvin.

Mutta nyt kaikki hyvin. Pitää vaan muistaa opitut asiat ja pystyn liikkumaan normaalisti. Elämä opettaa ja sitkeys palkitaan!
Treeniterveisin Mari



torstai 25. heinäkuuta 2019

Taksikuski Gdanskissa

Satuimme törmäämään ystäväni kanssa aivan ihanaan taksikuskiin Gdanskissa ollessamme. Mielestäni hän ansaitsee oman kertomuksensa, joten tässä pesee.

Päivää ennen paluuta päätimme lähteä käymään Sopotin rannalla. Etsimme lähimmän taksitolpan ja lähdimme matkaan. Taksikuskimme olikin höpöttäväistä sorttia ja kertoili meille Gdanskin ja Sopotin historiaa. Matka-aika oli about 20 minuuttia, mutta se meni rattoisasti taksikuskia kuunnellessa.

Kerroimme hänelle, että olemme Suomesta ja hän sanoi, että oli työskennellyt suomalaisten kanssa 5 vuotta. Hän osaa jonkin verran Suomea ja lempi sana on "kippis". Tämä oli hauska yhteensattuma.

Pääsimme Sopotin rannalle ja oli maksun aika. Kuitenkin hänen maksupäätteensä akku oli tyhjä. Siinä hetken sitten hän yritti päätettä latailla, mutta ei onnistunut. Hän antoi minulle kuitin maksusta ja sanoi, me teemme nyt näin, te menette rannalle ja sitten kun haluatte takaisin hotellille, hän voi tulla meidät hakemaan. Tai jos menemme jollain muulla kyydillä hotellille, niin laittakaa viesti niin hän tulee sinne niin voimme laskun maksaa.

Olimme hämmentyneitä ja emme osanneet sanoa kuin, että joo se sopii. Sen jälkeen vaihdoin taksikuskin kanssa numeroita. Myöhemmin tuli mieleen, että olisimme kyllä voineet sen 5-10 minuuttia odottaa, että maksupääte latautuu. Mutta enpähän tajunnut sellaista ehdottaa. Taksikuski oli hauska, sillä ennen kuin nousimme autosta hän sanoi "Minulla on vielä yksi tärkeä kysymys." Minä oli vähän et hä? Sitten hän kysyi "Onko teillä aurinkorasva mukana?"

Rannalla ollessamme, hän lähetti vielä perään viestin missä luki, että pitäkää hauskaa Sopotissa ja kun haluatte takaisin niin voitte laittaa hänelle viestin. Hänellä menee 30 minuuttia tulla hakemaan. Taksikuski siis luotti meihin, että otamme vielä yhteyttä, koska taksimatka jäi maksamatta. Hän ei tiennyt meidän nimiämme, eikä missä hotellissa oleilimme. Mutta varmaan, koska olimme Suomalaisia ja hän oli niiden kanssa työskennellyt ja sitä kautta tiesi, että Suomalaisiin voi luottaa. Tai ainakin kahteen Suomalaiseen naiseen, eiks jee?

Olimme rannalla hetken ja sitten etsimme ruokapaikan. Päätimme kävellä vähän matkaa Gdanskiin päin ja kun löysimme kahvipaikan lähetin taksikuskille viestin, että meidät voi tulla sieltä hakemaan.

Hän tulikin nopeasti ja ajoimme hotellille. Matkan aikana hän taas kertoili kaikkea Gdanskista ja matka meni taas joutuisasti. Hän myös tarjosi meille kyytiä illemmalla, jos vaikka haluamme johonkin kauemmas lähteä. Hän ehdotti B90 Klubia, mutta jonnekin muuallekin hän olisi meidät vienyt myös halutessamme. Siis ilmaiseksi, koska tykkää Suomalaisista. Vähän oltiin kaverin kanssa, että onpa ystävällinen ja vähän kyllä mietitytti, että mikä juttu? Kiitimme tarjouksesta ja sanoimme, että katsomme sitten illalla, jos on virtaa lähteä klubeille tai muuallekaan.

Ennen hotellia kysäisin taksikuskilta, että onko hän huomenna Sunnuntaina töissä. Hän kertoi olevansa ja minä kysäisin sitten, että jos haluaa herätä aikaisin niin me oltaisiin menossa lentokentälle aamuseitsemän aikaan. Hän sanoi, sen käyvän hyvin ja kertoi, että laittaa vielä aamulla varmistus viestin. Olimme helpottuneita, että asia järjestyi näin hyvin ja huomista ei enää tarvinnut miettiä.

Sunnuntai aamulla sitten teimme loppupakkaamiset ja ulos kirjasimme itsemme hotellista. Hotellin edustalla taksikuski jo odottelikin meitä ja hyppäsimme kyytiin. Ensimmäiseksi taksikuski antoi meille suklaakeksi paketin ja sanoi, että se on lahja meille. Vähän matkanaposteltavaa koneeseen. Olin äimistynyt ja vaikka kiitinkin häntä kauheasti, Suomalaiseen tyyliin reaktioni oli varmasti passiivinen. Toivon todella, että hän todella tietää minkälaisia Suomalaiset ovat, että en ollut kauhean töykeä häntä kohtaan.

Ennen kuin lähdimme liikenteeseen hän aiheutti hämmentymistä ja sen jälkeen hymyilemistä. Hän sanoi, että minulla on teille kolme tärkeää kysymystä. Onko teillä passi mukana? Onko teillä kaikki tärkeät tavarat mukana mm. kännykkä, rahapussi? Ja onko teillä matkadokumentit mukana? Oli kyllä hauska mies, ei voi muuta sanoa. Huolehti kyllä meistä, että kaikki sujuisi hyvin.

Lentokentän edustalla hän kertoi mihin suuntaan meidän pitäisi kentällä mennä ja toivotti hyvää matkaa. Niin ja antoi hän vielä 10% alennuksenkin matkan hinnasta. Selitti, että koska Sunnuntai on virallinen lepopäivä siellä ja kaikki paikat on liki kiinni, niin taksitkin maksaa enemmän kuin normaalisti.

Semmoinen kokemus oli Puolan Gdanskin taksikuskista. Jäi ainakin hyvä ja luottavainen mieli. Hän sanoikin, että jos olemme sinne uudestaan joskus tulossa, niin laittakaa vaan hänelle viestiä. Hän voi etsiä meille myös halvat hotellit ym. vaikka menisimme johonkin toiseen osaan Puolassa.

Onko sinulla jotain vastaavia kokemuksia Gdanskista? Tai jostain muusta paikasta? Olisi mielenkiitoista kuulla mitä kaikkea kivaa ihmisille on tapahtunut, joten laita kommenttia, jos sinulla on tarina kerrottavana.

Lopuksi vielä kuva keksipaketista, jonka hän meille antoi.

Taksikuskin terveisiin päätän tämän. Hän lähetti tämän sen jälkeen, kun olimme päässeet lentokentälle sisään ja söimme aamupalaa:
"It was nice to meet you! Have nice flight!"

Mari


keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Helmiä helmiä

Olin Puolan Gdanskissa ystäväni kanssa reissussa. Kävimme samalla helmitaivaassa nimeltä LaBera. En ollut ikinä käynyt vastaavassa paikassa, joten hetki meni, että silmät rauhoittuivat. 

Paikka oli aika helppo löytää, koska se oli merkitty google mapsiin. Myymälä oli pienemmän kadun varrella ja vähän piilossa, joten jos ei tietoa ollut, että siellä pitäisi myymälä olla, olisi se jäänyt kyllä näkemättä. Kadun varrelta näkyi kyltti mitä kohden sitten kuljimme ja löysimme oven jossa näkyi aukioloajat. Oven jälkeen piti mennä kerros alaspäin, tätäkin mietimme hetken, mutta sieltähän se myymälän ovi sitten löytyikin. 

Täältä sitten todellakin löytyi helmi monen sorttia. Ostin aika paljon helmiä, osa menee jälleenmyyntiin ja osa omaan käyttöön. Suosittelen paikkaa helmihulluille. Käykää ihmeessä tutustumassa, jos olette Gdanskissa päin.





tiistai 23. heinäkuuta 2019

Gdansk shoppailijan paratiisi Puolassa

Olin 4 päivän reissulla Puolassa Gdanskissa ystäväni kanssa. Kiireiden takia emme ehtineet paljoa matkaa suunnittelemaan, mutta se oli kyllä sitten kuitenkin ihan hyvä asia. Tutustuimme hotellissa alueeseen ja päätimme mitä mieli teki tehdä. Ei liikaa suunnittelua, vaan extempore menoa. 

Lensimme Puolaan aamulennolla ja otimme taksin hotellimme. Stay Inn Hotel oli hotellimme koko reissun ajan ja hyvä hotelli olikin! Siitä erikseen myöhemmin postaus.



Hotellimme oli ihan lähellä Marian kirkkoa. Siellä kävimmekin ensimmäisenä päivänä. Kirkko oli todella vaikuttava! Se oli todella korkea ja hienosti koristeltu. Kirkossa oli myös torni näköaloineen. Sinne pääsi kipuamaan pientä maksua vastaan. Kipuamista oli 400 portaan verran, mutta ylhäällä olikin sitten kiva katsella maisemia. Alastulo olikin asia erikseen, mutta selvisimme.

Tässä videota tornin portaista kun tulimme niitä alaspäin. Pienet olivat, joten vähän joutui katsomaan mihin astui.


Kaupunki oli siisti ja tuntui turvalliselta. Paljon nähtävää oli jo arkkitehtuurissakin. Todella makeita taloja oli. Yksi katu oli pyhitetty korujen myyntiin. Meripihka tuntui olevan suosittu materiaali siellä.  Siitä saakin hienoja ja näyttäviä koruja aikaiseksi. 


Parissa kauppakeskuksessa tuli käytyä ja merirosvolaivassakin päästiin risteilee. 


Myös Sopotin rannalla kävimme, siellä oli Euroopan pisin laituri nimeltään Molo. Se on 511 metriä pitkä ja pitihän sekin päästä katsomaan. Sieltä löytyi myös kaikenlaisia kojuja ihannoine tavaroineen.


Teen muutaman postauksen erikseen matkakokemuksistamme myöhemmin, joten lisää on tulossa infoa meidän matkastamme Gdanskissa. Kokonaisfiilis on todella hyvä. Ihmisiä oli paljon, mutta ei liikaa. Paitsi Sopotin rannalla ja sen ympärillä. Siellä oli todella paljon ihmisiä, suosittu paikka näemmä. 

Matkaterveisin Mari

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Tulen pyörittelyä

Olen nyt reilu vuoden harrastanut tulen pyörittelyä. Vähän eksoottisempi harrastus, joka tuli tuttavan kautta. Hän on harrastanut tulenpyörittelyä jo vuosia ja näin että hän myös opettaa sitä. Otin sitten yhteyttä ja siitä se palo tähän harrastukseen alkoi.

Tulenpyöritys on oma juttunsa kyllä. Toisaalta tulen ja keppien kanssa pelaa fysiikan lait, mutta aina ei mene niin kuin on suunnitellut ja voi sattua pahastikin. Minulle ei onneksi pieniä palovammoja lukuun ottamatta ole vielä mitään pahempaan tapahtunut. Yhtä liikettä harjoittelen aina monen monta kertaa, ennen kuin otan tulen mukaan siihen. Liikettä tehdessä pitää olla varmat otteet ettei käy vahinkoja.

Pari esitystäkin olen jo ehtinyt tekemään live yleisölle. Yhden tuttavani kanssa ja yhden yksin. Toni Nieminen oli paikalla kuvaamassa Jonna Råsengardin kanssa, kun esiinnyin yksin. Tässä linkki Tonin tekemään videoon: https://www.youtube.com/watch?v=xb3LwRBOw4I

Myös viime Syksynä olin mukana Halloween kuvauksissa. Tässä Toni Niemisen kuvaama ja editoima video: https://www.youtube.com/watch?v=QHCNoXL4cAw&t=5s

Ja niinhän se on, että kun joku vie mukanaan niin se on menoa. Olen tehnyt itselleni kaksi pitkää keppiä ja muutaman lyhyen koeversion. Myös poit olen tehnyt itselleni. Siivet tilasin muualta ja hula-vanteesta haaveilen.

Nyt kesällä ei ole päässyt harjoittelemaan tulen kanssa, kun on ollut metsäpalovaroitus päällä liki koko ajan. Mutta kohta on syksy ja talvi, niin sitten taas pääsee "leikkimään" tulella.

Kuvaaja Jonna Rosengård

Tuliterveisin Mari

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Käsitöitä

Tein aikaisemmin tyynynpäällisiä, joista kerroin täällä.
Kangasta jäi vielä, joten tein kaksi käsipyyhettä kylpyhuoneeseen ja yhden isomman käsipyyhkeen keittiöön. Käytin samaa koristenauhaa reunoihin ja kylpyhuoneisiin tuleviin tein koristenauhasta myös lenksut. Kivoja tuli niin kuin voitte kuvista päätellä. Eiks jee?






Käsityöterveisin Mari

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Mansikanpoimintaa

Kävin tänään mieheni kanssa poimimassa Mansikota Kankaisten tilalla Hämeenlinnassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ihan itse poimin mansikat tällaiselta tilalta. Yleensä olen ostanut pari valmista laatikkoa joka kesä ja pannut ne pakkaseen. Nyt oli varmaan enemmän aikaa, niin tämäkin tuli koettua.

Meillä oli mukana pari isompaa ämpäriä ja yksi pieni. Kuitenkin ostin kassalta pari mansikkapahvilootaa, koska en halunnut mansikoiden ruttaantuvat isoissa ämpäreissä. Yksi pahviloota maksoi 1€, joten ei nyt hirveen kallis investointi ja kun säästää nämä nyt ostetut, voi niitä käyttää sitten ensi vuonnakin.

Mansikkapellolle ja takaisin ajoi koko ajan traktori, joka veti perässään vaunua, eli mansikkajuna. Sen johdosta matkustaminen pellolle oli sujuvaa ja pellolla meitä odotti opas, joka kertoi minkä rivin kukakin ottaa ja yleiset säännöt.

Itse poiminta kesti reilu puolitoista tuntia, ei hirveen paha, mutta kyllä se selän päälle vähän otti, vaikka yritti kuinka, että olisi hyvät ergonomiset asennot poimiessa. Oppaan luvalla sai muutaman mansikan maistaa ja se me kyllä tehtiinkin. Oli kyllä herkullisia.

Poimijoita oli kyllä monta tänään, tai siis en osaa verrata kun en ole ennen käynyt, mutta liki joka rivillä oli joku. Paljon lapsiperheitä oli myös siellä. Oli hauska kuunnella, kun joka mansikan kohdalla yksi lapsi kysyi äidiltään, että onko tämä hyvän näköinen mansikka? Ja äiti vastasi aluksi oliko vai ei, mutta sitten totesi vaan, että sinun pitää maistaa niin opit mikä on hyvä mansikka ja mikä ei.



 Tässä meidän tämän päivän saalis:


Takaisin pääsimme myös mansikkajunalla. Maksettuamme mansikat kävimme ihailemassa vielä Suomalaista käsityötä Käsityöaitassa. Suosittelen poikkeamaan myös siellä, jos Kankaisten tilalla tulet käymään. 


Mansikkaisin terveisin Mari Ja Zakaria

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Omenavaras

Meillä asustaa pieni musta omenavaras. Eräänä aamuna kun heräsin ja tulin keittiöön huomasin, että viimeisestä omenastamme on joku käynyt vähän nakertamassa. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään kuka se oli, tietysti meidän Roni-pupu!

Opetin Ronille tulemaan tuolin kautta ruokapöydälle tuossa jonkin aikaa sitten. Aika useasti se aamulla on sitten minut pelästyttänyt, kun olen rauhassa syönyt aamulla aamupalaa ja yhtäkkiä se hyppää pöydälle seurakseni. Ja kun se sen tekee, niin onhan sille pakko antaa palanen ruisleipää, kun se on niin söpö. ( Eli en siis yhtään vahvista tätä käyttäytymistä, enhän? )

En siis tiedä oliko fiksu veto vai ei opettaa tällainen, mutta nyt se oli sitten yöllä käynyt haukkaamassa purtavaa. Ja ei paljon aikaakaan mennyt kauan, kun se hyppäsi taas pöydälle seurakseni ja sain näpsäistyä kuvan siitä itse teossa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hunnarin hapotuksen juoksuja

Tänään olin juoksutapahtumassa nimeltään Hunnarin Hapotus. Se pidettiin Forssan vanhalla laskettelumäellä Iso-Hunnarilla. Ennen kuin kerron tästä päivästä teille lisää niin tässä vähän minun juoksutaustaa.

Eli se "tavallinen" stoori. Koululiikunta ei maistunut, joten juokseminenkin oli helvettiä. Ainoastaan serkkujen kanssa tehtiin jotain pikku kisoja joskus kun olin ala-asteella. Siinä sitten vuodet vierivät, en edes ajatellut juoksua, miksi olisin, ei ole minun juttu.

Tervakoskelle muutin 2005, ostin sinä kesänä tai seuraavana juoksukengät. Juoksin varmaan 2 kertaa. Siihen jäi, ei ole minun juttu. Tupakoitsinkin silloin, joten voin kuvitella, että keuhkot huusivat hoosiannaa vähäisenkin pyrähdyksen aikana.

Joulukuussa 2010 lopetin tupakanpolton. Nyt vasta tajusin muutama päivä sitten, että silloinhan se minun elämäntapamuutokseni alkoikin. Ei Tammikuussa 2016, kun aloitin terveelliset elämäntavat liikunnan ja syömisieni suhteen, vaan paljon aikaisemmin.

Mutta takaisin siihen juoksemiseen. En ikuna olisi ajatellut, että juoksen kilometriäkään aikaisemmassa elämässäni. Liikunta kuitenkin tuli osaksi elämääni ja koska opin, että kaikkea kannattaa ainakin kokeilla, niin ajattelin antaa juoksullekin mahdollisuuden. Olin kyllä todella todella vastahakoinen ajatukselle. Kaikki mahdolliset esteajatukset päässä, metri metriltä pidensin juoksumatkaani

Vuoden 2017 kesänä ostin Polarin M430 urheilukellon ja sekin antoi buustia kokeilulle, koska pystyin seuraamaan sykettäni samalla. Sinä syksynä juoksin ensimmäisen 5km matkan. Vuonna 2018 alkukesästä juoksin työporukan kanssa naistenkympillä 10km matkan ja tänään oli Hunnarin hapotus vuorossa.

Hunnarin hapotuksessa oli valittavana 5, 10 ja 21km (puolimaraton). Ystäväni ja mieheni kanssa valittiin 10km matka. Ja matkahan oli polkujuoksua. Pari kuukautta harjoittelin 1-3 kertaa viikossa juoksemista ja muutaman kerran kävimme metsässä vetämässä 3kilsan vetoja. Saimme vähän tuntumaa mitä polkujuoksu on ja totesimme, että rankkaa tulee.

Tänään oli siis se suuri päivä. Jännittyneinä lähdimme Forssaan. Olin heti siellä tyytyväinen huomatessani, että tapahtuma on aika pieni. Ei siis hirveätä ihmismäärää siedettävänä (kaikella rakkaudella kanssaihmiset, minä en vaan pidä ihmishälinästä).

10 kilometrin matkaan kuului kaksi kierrosta, joten ensimmäisellä kierroksella yritin säästellä itseäni. Ylämäkiä oli kuitenkin niin paljon, että vauhtikestävyys alueella menin koko ajan. Sattumuksiakin tapahtui: Jokin ötö päätti sitten pistää minua oikeaan pohkeeseen ekan kierroksen aikana ja se sattui todella paljon. Jouduin vähäksi aikaa jäädä ihmettelemään mikä minuun osui ja vähän aikaa pelkäsin että se oli käärme. Mutta en löytänyt kuin yhden pistokohdan, joten päättelin, että se ei voinut olla käärme. Huomasin samalla myös, että sormeni olivat kuin nakit. Ne olivat turvonneet niin paljon, että en saanut käsiäni nyrkkiin. Oliko sitten kuumuudesta vai pistoksesta johtuva, mutta päätin jatkaa juoksua silti.

Ekan kierroksen tehtyäni oli toisen kierroksen vuoro. Vähän vaati ajatustyötä vaan jatkaa matkaa, mutta pystyin siihen. Välillä tuntui, että on energiaa vaikka kuinka ja välillä sitä ei meinannut löytyä millään. Ei mikään ihmekään kun yhteensä tuli nousua kahden kierroksen aikana 660 metriä! Toisen kierroksen aikana muuten joku toinenkin ötö pisti minua oikean silmän yläpuolelle. Minulla oli hyvä tuuri näitten ötöjen kanssa. Hih! 

Loppujen lopuksi maaliin pääsin ajalla 2:00:03. Ei mikään huipputulos, mutta itse olen todella tyytyväinen. Keskisyke oli 162, koko matka oli siis menty vauhtisyke alueella. 

Iso kiitos järjestäjille! Reitti oli todella selkeästi merkattu, huolto pelasi ja tunnelma tapahtumassa oli hyvä. Ja ajankohtakin oli just hyvä, koska juuri kun olimme lähdössä kotiin niin alkoi rankkasade. Pitkän matkan juoksijat jäivät sinne vielä kierroksiansa tekemään. Toivottavasti eivät liukastelleet paljoa.

Sormenikin palautuivat normaaliksi kotona. Jei! Jalat on kipeät, mutta hyvä mieli jäi. Nyt vaan kehoa huoltamaan! Tänään on kevyt 30 minuutin kävelylenkki tiedossa ja venyttelyä.

Tässä iloinen joukkomme ennen juoksua.
Kuva Toni Nieminen. 

Kiitos että jaksoit lukea! 
Mari 









keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Tyynynpäällisiä ja unelmia

Minulla on pitkästä aikaa unelma. Tai voisi sanoa, että en ole koskaan oikein osannut unelmoida. Elämäni on ollut tässä ja nyt. Jos jotain on jäänyt tekemättä sillä ajatuksella, että myöhemmin, niin yleensä sitä myöhemmin tilannetta ei ole tullut. Minulta nousee niska karvat pystyyn, jos joku sanoo sitten joskus. Milloin on joskus? Koska on se hyvä aika? Pitää tehdä nyt tai ei koskaan!

Tällä periaatteella olen elänyt jo monta vuotta. Ennen sitä en kyllä myöskään unelmoinut, (paitsi ehkä teininä), elin vaan päivä kerrallaan. Rattaat pyörivät, elämä kului. Mutta se on osa elämää myös. Pitää vaan välillä pysäyttää rattaat ja miettiä mitä itselle kuuluu. Onko kaikki hyvin?

Nyt minulla on siis unelma. Sitä ei pysty totuttamaan nyt, se vaatii ponnisteluja. Se vaatii sitä kuuluisaa rahaa ja kun on jo yhden osakekämpän lainat maksussa niin lisää ei voi lähiaikoina saada. Siksi tämä unelma on tulevaisuudessa.

En kerro mikä unelmani on, se ei ole tässä kohtaa tärkeä asia. Se on tärkeä asia, että se on. En tiennyt kuinka tärkeä se on, ennen kuin sain sen. Välillä olen niin varma tästä asiasta ja välillä tuntuu, että en ikinä kykene siihen. Olisi kuin uisin syvällä vedessä ja välillä pääsisin näkemään pinnan ylle, mutta sitten taas vajoan. Mutta kun vajoan, muistan sen hetken kun kaikki tuntui oikealta ja ja jaksan taas uida pinnalle.

Mutta nyt pitää keskittyä tähän hetkeen. Elää sitä täysillä myös, mutta pitää myös muistaa unelma. Se tuo elämään mielekkyyttä, kun on jotain johon kurottaa.

Koska en nyt pääse toteuttamaan unelmaani, päätin tehdä yhden osan sitä jo valmiiksi. Nämä tyynyt joiden tyynyliinat ompelin itse, ovat unelmassani mukana. Ne ovat se ensimmäinen askel kohti unelmaa.



Olisi hauska kuulla onko sinulla jokin unelma johon kurotat? 
Tulen kyllä puhumaan unelmastani enemmän, mutta nyt se on vielä itsekäästi vain minun omani. 

Näihin tarvikkeet ostin Tervakosken Conutista, kannattaa poiketa, siellä on aivan ihania juttuja tarjolla!

XXL-Dance®

Reilu puolitoista vuotta sitten sain kuulla, että XXL-Dance ®- konseptiin etsitään ohjaajia. Innostuin heti asiasta ja ilmoitin sen perustaj...