tiistai 16. heinäkuuta 2019

Tulen pyörittelyä

Olen nyt reilu vuoden harrastanut tulen pyörittelyä. Vähän eksoottisempi harrastus, joka tuli tuttavan kautta. Hän on harrastanut tulenpyörittelyä jo vuosia ja näin että hän myös opettaa sitä. Otin sitten yhteyttä ja siitä se palo tähän harrastukseen alkoi.

Tulenpyöritys on oma juttunsa kyllä. Toisaalta tulen ja keppien kanssa pelaa fysiikan lait, mutta aina ei mene niin kuin on suunnitellut ja voi sattua pahastikin. Minulle ei onneksi pieniä palovammoja lukuun ottamatta ole vielä mitään pahempaan tapahtunut. Yhtä liikettä harjoittelen aina monen monta kertaa, ennen kuin otan tulen mukaan siihen. Liikettä tehdessä pitää olla varmat otteet ettei käy vahinkoja.

Pari esitystäkin olen jo ehtinyt tekemään live yleisölle. Yhden tuttavani kanssa ja yhden yksin. Toni Nieminen oli paikalla kuvaamassa Jonna Råsengardin kanssa, kun esiinnyin yksin. Tässä linkki Tonin tekemään videoon: https://www.youtube.com/watch?v=xb3LwRBOw4I

Myös viime Syksynä olin mukana Halloween kuvauksissa. Tässä Toni Niemisen kuvaama ja editoima video: https://www.youtube.com/watch?v=QHCNoXL4cAw&t=5s

Ja niinhän se on, että kun joku vie mukanaan niin se on menoa. Olen tehnyt itselleni kaksi pitkää keppiä ja muutaman lyhyen koeversion. Myös poit olen tehnyt itselleni. Siivet tilasin muualta ja hula-vanteesta haaveilen.

Nyt kesällä ei ole päässyt harjoittelemaan tulen kanssa, kun on ollut metsäpalovaroitus päällä liki koko ajan. Mutta kohta on syksy ja talvi, niin sitten taas pääsee "leikkimään" tulella.

Kuvaaja Jonna Rosengård

Tuliterveisin Mari

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Käsitöitä

Tein aikaisemmin tyynynpäällisiä, joista kerroin täällä.
Kangasta jäi vielä, joten tein kaksi käsipyyhettä kylpyhuoneeseen ja yhden isomman käsipyyhkeen keittiöön. Käytin samaa koristenauhaa reunoihin ja kylpyhuoneisiin tuleviin tein koristenauhasta myös lenksut. Kivoja tuli niin kuin voitte kuvista päätellä. Eiks jee?






Käsityöterveisin Mari

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Mansikanpoimintaa

Kävin tänään mieheni kanssa poimimassa Mansikota Kankaisten tilalla Hämeenlinnassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ihan itse poimin mansikat tällaiselta tilalta. Yleensä olen ostanut pari valmista laatikkoa joka kesä ja pannut ne pakkaseen. Nyt oli varmaan enemmän aikaa, niin tämäkin tuli koettua.

Meillä oli mukana pari isompaa ämpäriä ja yksi pieni. Kuitenkin ostin kassalta pari mansikkapahvilootaa, koska en halunnut mansikoiden ruttaantuvat isoissa ämpäreissä. Yksi pahviloota maksoi 1€, joten ei nyt hirveen kallis investointi ja kun säästää nämä nyt ostetut, voi niitä käyttää sitten ensi vuonnakin.

Mansikkapellolle ja takaisin ajoi koko ajan traktori, joka veti perässään vaunua, eli mansikkajuna. Sen johdosta matkustaminen pellolle oli sujuvaa ja pellolla meitä odotti opas, joka kertoi minkä rivin kukakin ottaa ja yleiset säännöt.

Itse poiminta kesti reilu puolitoista tuntia, ei hirveen paha, mutta kyllä se selän päälle vähän otti, vaikka yritti kuinka, että olisi hyvät ergonomiset asennot poimiessa. Oppaan luvalla sai muutaman mansikan maistaa ja se me kyllä tehtiinkin. Oli kyllä herkullisia.

Poimijoita oli kyllä monta tänään, tai siis en osaa verrata kun en ole ennen käynyt, mutta liki joka rivillä oli joku. Paljon lapsiperheitä oli myös siellä. Oli hauska kuunnella, kun joka mansikan kohdalla yksi lapsi kysyi äidiltään, että onko tämä hyvän näköinen mansikka? Ja äiti vastasi aluksi oliko vai ei, mutta sitten totesi vaan, että sinun pitää maistaa niin opit mikä on hyvä mansikka ja mikä ei.



 Tässä meidän tämän päivän saalis:


Takaisin pääsimme myös mansikkajunalla. Maksettuamme mansikat kävimme ihailemassa vielä Suomalaista käsityötä Käsityöaitassa. Suosittelen poikkeamaan myös siellä, jos Kankaisten tilalla tulet käymään. 


Mansikkaisin terveisin Mari Ja Zakaria

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Omenavaras

Meillä asustaa pieni musta omenavaras. Eräänä aamuna kun heräsin ja tulin keittiöön huomasin, että viimeisestä omenastamme on joku käynyt vähän nakertamassa. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään kuka se oli, tietysti meidän Roni-pupu!

Opetin Ronille tulemaan tuolin kautta ruokapöydälle tuossa jonkin aikaa sitten. Aika useasti se aamulla on sitten minut pelästyttänyt, kun olen rauhassa syönyt aamulla aamupalaa ja yhtäkkiä se hyppää pöydälle seurakseni. Ja kun se sen tekee, niin onhan sille pakko antaa palanen ruisleipää, kun se on niin söpö. ( Eli en siis yhtään vahvista tätä käyttäytymistä, enhän? )

En siis tiedä oliko fiksu veto vai ei opettaa tällainen, mutta nyt se oli sitten yöllä käynyt haukkaamassa purtavaa. Ja ei paljon aikaakaan mennyt kauan, kun se hyppäsi taas pöydälle seurakseni ja sain näpsäistyä kuvan siitä itse teossa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hunnarin hapotuksen juoksuja

Tänään olin juoksutapahtumassa nimeltään Hunnarin Hapotus. Se pidettiin Forssan vanhalla laskettelumäellä Iso-Hunnarilla. Ennen kuin kerron tästä päivästä teille lisää niin tässä vähän minun juoksutaustaa.

Eli se "tavallinen" stoori. Koululiikunta ei maistunut, joten juokseminenkin oli helvettiä. Ainoastaan serkkujen kanssa tehtiin jotain pikku kisoja joskus kun olin ala-asteella. Siinä sitten vuodet vierivät, en edes ajatellut juoksua, miksi olisin, ei ole minun juttu.

Tervakoskelle muutin 2005, ostin sinä kesänä tai seuraavana juoksukengät. Juoksin varmaan 2 kertaa. Siihen jäi, ei ole minun juttu. Tupakoitsinkin silloin, joten voin kuvitella, että keuhkot huusivat hoosiannaa vähäisenkin pyrähdyksen aikana.

Joulukuussa 2010 lopetin tupakanpolton. Nyt vasta tajusin muutama päivä sitten, että silloinhan se minun elämäntapamuutokseni alkoikin. Ei Tammikuussa 2016, kun aloitin terveelliset elämäntavat liikunnan ja syömisieni suhteen, vaan paljon aikaisemmin.

Mutta takaisin siihen juoksemiseen. En ikuna olisi ajatellut, että juoksen kilometriäkään aikaisemmassa elämässäni. Liikunta kuitenkin tuli osaksi elämääni ja koska opin, että kaikkea kannattaa ainakin kokeilla, niin ajattelin antaa juoksullekin mahdollisuuden. Olin kyllä todella todella vastahakoinen ajatukselle. Kaikki mahdolliset esteajatukset päässä, metri metriltä pidensin juoksumatkaani

Vuoden 2017 kesänä ostin Polarin M430 urheilukellon ja sekin antoi buustia kokeilulle, koska pystyin seuraamaan sykettäni samalla. Sinä syksynä juoksin ensimmäisen 5km matkan. Vuonna 2018 alkukesästä juoksin työporukan kanssa naistenkympillä 10km matkan ja tänään oli Hunnarin hapotus vuorossa.

Hunnarin hapotuksessa oli valittavana 5, 10 ja 21km (puolimaraton). Ystäväni ja mieheni kanssa valittiin 10km matka. Ja matkahan oli polkujuoksua. Pari kuukautta harjoittelin 1-3 kertaa viikossa juoksemista ja muutaman kerran kävimme metsässä vetämässä 3kilsan vetoja. Saimme vähän tuntumaa mitä polkujuoksu on ja totesimme, että rankkaa tulee.

Tänään oli siis se suuri päivä. Jännittyneinä lähdimme Forssaan. Olin heti siellä tyytyväinen huomatessani, että tapahtuma on aika pieni. Ei siis hirveätä ihmismäärää siedettävänä (kaikella rakkaudella kanssaihmiset, minä en vaan pidä ihmishälinästä).

10 kilometrin matkaan kuului kaksi kierrosta, joten ensimmäisellä kierroksella yritin säästellä itseäni. Ylämäkiä oli kuitenkin niin paljon, että vauhtikestävyys alueella menin koko ajan. Sattumuksiakin tapahtui: Jokin ötö päätti sitten pistää minua oikeaan pohkeeseen ekan kierroksen aikana ja se sattui todella paljon. Jouduin vähäksi aikaa jäädä ihmettelemään mikä minuun osui ja vähän aikaa pelkäsin että se oli käärme. Mutta en löytänyt kuin yhden pistokohdan, joten päättelin, että se ei voinut olla käärme. Huomasin samalla myös, että sormeni olivat kuin nakit. Ne olivat turvonneet niin paljon, että en saanut käsiäni nyrkkiin. Oliko sitten kuumuudesta vai pistoksesta johtuva, mutta päätin jatkaa juoksua silti.

Ekan kierroksen tehtyäni oli toisen kierroksen vuoro. Vähän vaati ajatustyötä vaan jatkaa matkaa, mutta pystyin siihen. Välillä tuntui, että on energiaa vaikka kuinka ja välillä sitä ei meinannut löytyä millään. Ei mikään ihmekään kun yhteensä tuli nousua kahden kierroksen aikana 660 metriä! Toisen kierroksen aikana muuten joku toinenkin ötö pisti minua oikean silmän yläpuolelle. Minulla oli hyvä tuuri näitten ötöjen kanssa. Hih! 

Loppujen lopuksi maaliin pääsin ajalla 2:00:03. Ei mikään huipputulos, mutta itse olen todella tyytyväinen. Keskisyke oli 162, koko matka oli siis menty vauhtisyke alueella. 

Iso kiitos järjestäjille! Reitti oli todella selkeästi merkattu, huolto pelasi ja tunnelma tapahtumassa oli hyvä. Ja ajankohtakin oli just hyvä, koska juuri kun olimme lähdössä kotiin niin alkoi rankkasade. Pitkän matkan juoksijat jäivät sinne vielä kierroksiansa tekemään. Toivottavasti eivät liukastelleet paljoa.

Sormenikin palautuivat normaaliksi kotona. Jei! Jalat on kipeät, mutta hyvä mieli jäi. Nyt vaan kehoa huoltamaan! Tänään on kevyt 30 minuutin kävelylenkki tiedossa ja venyttelyä.

Tässä iloinen joukkomme ennen juoksua.
Kuva Toni Nieminen. 

Kiitos että jaksoit lukea! 
Mari 









keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Tyynynpäällisiä ja unelmia

Minulla on pitkästä aikaa unelma. Tai voisi sanoa, että en ole koskaan oikein osannut unelmoida. Elämäni on ollut tässä ja nyt. Jos jotain on jäänyt tekemättä sillä ajatuksella, että myöhemmin, niin yleensä sitä myöhemmin tilannetta ei ole tullut. Minulta nousee niska karvat pystyyn, jos joku sanoo sitten joskus. Milloin on joskus? Koska on se hyvä aika? Pitää tehdä nyt tai ei koskaan!

Tällä periaatteella olen elänyt jo monta vuotta. Ennen sitä en kyllä myöskään unelmoinut, (paitsi ehkä teininä), elin vaan päivä kerrallaan. Rattaat pyörivät, elämä kului. Mutta se on osa elämää myös. Pitää vaan välillä pysäyttää rattaat ja miettiä mitä itselle kuuluu. Onko kaikki hyvin?

Nyt minulla on siis unelma. Sitä ei pysty totuttamaan nyt, se vaatii ponnisteluja. Se vaatii sitä kuuluisaa rahaa ja kun on jo yhden osakekämpän lainat maksussa niin lisää ei voi lähiaikoina saada. Siksi tämä unelma on tulevaisuudessa.

En kerro mikä unelmani on, se ei ole tässä kohtaa tärkeä asia. Se on tärkeä asia, että se on. En tiennyt kuinka tärkeä se on, ennen kuin sain sen. Välillä olen niin varma tästä asiasta ja välillä tuntuu, että en ikinä kykene siihen. Olisi kuin uisin syvällä vedessä ja välillä pääsisin näkemään pinnan ylle, mutta sitten taas vajoan. Mutta kun vajoan, muistan sen hetken kun kaikki tuntui oikealta ja ja jaksan taas uida pinnalle.

Mutta nyt pitää keskittyä tähän hetkeen. Elää sitä täysillä myös, mutta pitää myös muistaa unelma. Se tuo elämään mielekkyyttä, kun on jotain johon kurottaa.

Koska en nyt pääse toteuttamaan unelmaani, päätin tehdä yhden osan sitä jo valmiiksi. Nämä tyynyt joiden tyynyliinat ompelin itse, ovat unelmassani mukana. Ne ovat se ensimmäinen askel kohti unelmaa.



Olisi hauska kuulla onko sinulla jokin unelma johon kurotat? 
Tulen kyllä puhumaan unelmastani enemmän, mutta nyt se on vielä itsekäästi vain minun omani. 

Näihin tarvikkeet ostin Tervakosken Conutista, kannattaa poiketa, siellä on aivan ihania juttuja tarjolla!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Säärystimet ja twerkkausta

Tänään sain viikonlopputyönä säärystimet valmiiksi. Osallistuin tänään twerkkaus-kurssille ja sinne oli jotain polvisuojaa hyvä olla mukana. Säärystimet oli yksi vaihtoehto ja kun minulla ei sellaisia ole niin oli "pakko" neuloa ne.

Joten eilen sitten Tervakosken Coconuttiin ostamaan lankaan ja puikot heilumaan. Olin kyllä ihan varma, että en näitä saa valmiiksi, mutta ihme ja ihme, ehdinkin. Jäi vielä puolitoista tuntia tunnin alkamiseen aikaakin. Vähän vasen käsi otti itteensä tästä tehdastyöstä, mutta se kannatti!

Tässä valmiit tekeleet:

Olin tosiaan tänään Riihimäellä @pmp.wellness tiloissa oppimassa twerkkauksen alkeita. @katilytsy oli ohjaajana ja hän oli ihanan rempseä ja energinen. Hauskaa oli ja kyllähän se pylly hylly ainakin vähäsen, hiki ainakin tuli. Säärystimet oli hyvässä käytössä lattiaosuuksissa. 

Koitin vähän harjoitella tänään vielä rannalla. Tämä video kertoi mikä fiilis tuli, kun ei se keho vaan tee mitä käsket. Mutta niin kuin Kati sanoi, sitä pitää vaan harjoitella niin kyllä se rupee sujumaan. Kyllä minä vielä opin!




Tulen pyörittelyä

Olen nyt reilu vuoden harrastanut tulen pyörittelyä. Vähän eksoottisempi harrastus, joka tuli tuttavan kautta. Hän on harrastanut tulenpyöri...