Minulla on pitkästä aikaa unelma. Tai voisi sanoa, että en ole koskaan oikein osannut unelmoida. Elämäni on ollut tässä ja nyt. Jos jotain on jäänyt tekemättä sillä ajatuksella, että myöhemmin, niin yleensä sitä myöhemmin tilannetta ei ole tullut. Minulta nousee niska karvat pystyyn, jos joku sanoo sitten joskus. Milloin on joskus? Koska on se hyvä aika? Pitää tehdä nyt tai ei koskaan! Tällä periaatteella olen elänyt jo monta vuotta. Ennen sitä en kyllä myöskään unelmoinut, (paitsi ehkä teininä), elin vaan päivä kerrallaan. Rattaat pyörivät, elämä kului. Mutta se on osa elämää myös. Pitää vaan välillä pysäyttää rattaat ja miettiä mitä itselle kuuluu. Onko kaikki hyvin? Nyt minulla on siis unelma. Sitä ei pysty totuttamaan nyt, se vaatii ponnisteluja. Se vaatii sitä kuuluisaa rahaa ja kun on jo yhden osakekämpän lainat maksussa niin lisää ei voi lähiaikoina saada. Siksi tämä unelma on tulevaisuudessa. En kerro mikä unelmani on, se ei ole tässä kohtaa tärkeä asia. Se on tärkeä asia...
