Untuvapilvi

Viime kevään lopussa minulta kysyttiin: miksi et opiskele fysioterapeutiksi? Vastasin, että on se ollut mielessäni, mutta en halunnut mennä opiskelemaan, koska en kokenut sitä omaksi paikaksi. Tästä se ajatus sitten lähti itämään pikkuhiljaa ja huvikseni kävin katsomassa, muutaman viikon jälkeen, mitä fysioterapeutin koulutus sisältää. Ja yllätyin kovasti, kaikki opintosuunnitelmaan kuuluvat asiat kiinnostivat minua. Mietin, olisiko tässä sittenkin se minun juttu? Voisiko minun aivoni taipua tälläiseen opiskeluun?  Sen olen jo oppinut, että kaikkien aivot voivat oppia uutta. Aivojen fysiologia on mielenkiintoista ja oppiminenkin on prosessi, jonka voi oppia. Aluksi se voi tuntua hankalalta, mutta sitten kun opiskelee, muodostuu uusia aivojen hermosolujen välisiä yhteyksiä ja vanhatkin vahvistuvat. Aikaisemmin kun mietin koulutusta, mietin itseäni jossain terveyskeskuksen huoneessa istumassa päivästä toiseen. Nyt tajusin, että eihän se niin ole. Voin valita suuntautua ajan kanssa johonk

Kesällä oli ongelmana missä kuljetan kännykkää, kun lähdin vaikka metsään. Näppäränä naisena sitten väkäsin tälläiseen pikkulaukun / pussukan. Ja tähän mahtuu myös avaimet. Ensin tein hihnasta liian pitkän, koska käytössä venyi. Mutta lyhensin ja nyt on toimiva.  Eipä tässä kummoinen ohje tarvitse olla. Tein siis päästäni tämän ja sitä mukaan kun valmistu, niin mietin miten jatkan. Kun oli sopiva ympärysmitta alkusilmukoilla, niin sitten yhdistin loppupään alkupäähän ja aloin tekemään kiinteätä silmukkaa. Tästä tulee siis putkea ja kun laukku tarpeeksi korkea niin sitten virkkasin läpän. Läpässä käytin myös kiinteitä silmukoita, vähensin silmukoita aina pari per puoli joka toinen kierros. Sitten hihnat pylväillä ees taas ja pohjan kursin kiinni.  Joo ei mikään spessu ohje, mutta kiva jos saat selvän. Ja aina saa kysyä lisäinfoa. Mies halusi myös itselleen tällaisen, joten tuumasta toimeen!  Virkkailuterveisin  Mari

Tässä ihanat sukat jotka sain juuri valmiiksi. Näitä onkin tehty pari vuotta. En muista koska aloitin, mutta malli on Joulukalenteri sukat vuodelta 2015. Epäilen että kuitenkin pari vuotta myöhemmin nämä aloittanut.  Miksi nämä jäivät kesken? Noh, tässä pari vuotta tai varmaan jo kolmatta mennään, kun en ole tehnyt mitään käsitöitä. Elämä ollut sen verran kuluttavaa, että ei ole löytynyt voimavaroja näihin.  Nyt kuitenkin olen tämän vuoden tehnyt kalenteriin aikaa myös itselleni ja nyt se rupee tuottamaan tulosta. Jotain muutakin jaksaa kun pakolliset. Ja nyt ne on valmiit! Jei! Ja ne on ihanat!  Sukkaterveisin Mari   

 Hmm.. tänään opin hengityksen vaikutuksesta enemmän. Olen sukeltanut hengitysharjoitusten maailmaan pari vuotta sitten ja sitä kautta oppinut jo paljon. Tänään opittu tieto on niin sanottua nippelitietoa. Jos pidät nenästä kiinni ja hyräilet samaan aikaan, niin ei onnistu hyräily. Hih! Kokeile vaikka. Koska tarvitsemme äänen tuottamiseen happea niin oletan, että tämä ei onnistu siksi. Viisaammat saavat kertoa tarkemmin miksi tämä ei onnistu. Noin, nyt sinäkin opit (ehkä) tänään jotain uutta. Hyräilyterveisin Mari

Oletko koskaan miettinyt esteajatuksia? Niitä ajatuksia jotka tulevat päähäsi vaikka et haluakkaan ja pistävät sinut elämään elämääsi erilailla kun haluaisit? Minä tutustuin näihin esteajatuksiin Psyykkisen valmennuksen- koulutuksessa muutamia vuosia sitten. Siellä opin, että ensimmäisiä askeleita omien arvojen mukaisen elämän elämiseen on esteajatuksien tarkkailu. Jos et tiedä missä kohtaa menee vikaan, niin et pysty mitään muuttamaan. Me uskomme mitä aivomme meille sanovat. Jos koko ajan hoet jotain, niin se luultavammin tapahtuu. Minä hokasin ensimmäisen esteajatukseni jo koulutuspäivänä. Kannoin ruokatarjotinta ja halusin mennä portaita alaspäin. Aivoni sanoivat että "kaadun kuitenkin". Pysähdyin ja huomaisin tämän ajatuksen. Hymähdin itsekseni ja sanoin ajatuksissani, että tämähän on esteajatus. Koittaa estää minua toteuttamasta jotain, koska aivoni väittävät että sitten tapahtuu jotain kauheata. En kuunnellut tätä ajatusta ja selvisin portaat hienosti. Tämä oli nyt yksi

Mitä liikunta merkitsee minulle? Lähdin miettimään tällaista asiaa tuossa muutama päivä sitten. Tuumasin, hetken mietittyäni, että paljon enemmän kuin ennen. Halusin koota ajatukseni ylös ja haastaa myös teitä muita miettimään mitä liikunta merkitsee sinulle juuri nyt? Liikunta merkitsee minulle nykyään aktiivista ja sosiaalisempaa elämää, hyvää oloa ja mieltä. Sen avulla saan mieleni pois kuormittavista asioista ja mieleni on myös rauhallisempi myös liikunnan jälkeen. Liikunta merkitsee vastuun ottamista omasta kehosta ja mielestä, oman ainutlaatuisen kehon rakastamista. Siitä huolehtimista ja päivittäisten päätöksien tekemistä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Mitä liikunta merkitsi minulle ennen? Rehkimistä, epämukavuusalueelle menoa, ahdistusta. Ajatuksen: en kuitenkaan jaksa / pysty. En nähnyt hyötyä miksi liikkua, miksi vaivata itseänsä, miksi hikoilla. Omat ajatukseni ja tunteeni estivät ”ylimääräisen” liikkumisen. Mitä tässä välissä tapahtui? Yhtenä päivänä totesin, että

Tänään ajattelin avata vähän omaa hiihtämistäni ja kuinka sen koen. Olen "tyypillinen" koululiikunnan kautta hiihtokammon saanut immeinen. Ihmekös tuo, muutto maalle kolmannella luokalla ja muut osasivat minä en. Ainoat muistot ovat epämiellyttäviä. Ne miellyttävät ovat unohtuneet.  Peruskoulun jälkeen ei ole tullut hiihdettyä siis montaakaan kilsaa. Näin aikuisiällä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla joskos se olisi sittenkin minun juttuni. Ostin 4 vuotta sitten sukset, hyvät sellaiset. Ajattelin, että ne ovat minulla sitten siihen asti kunnes aika minusta jättää, joten halusin panostaa niihin. Ja ei ainakaan hiihtäminen lopu siihen, että välineet olisivat epämiellyttävät.  Nyt tämän neljän vuoden aikana olen hiihtänyt näillä kyseisillä suksilla ehkä jotain 11km. Ekana vuonna 3km, tokana vuonna ehkä 2km, sitten yksi vuosi (viimevuosi) kun en yhtään ja nyt tänä vuonna jo jopa 6km ( kaksi kertaa 3km).  Tänään hiihdin tuon toisen 3km ja mietin samalla tuntemuksian