sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Säärystimet ja twerkkausta

Tänään sain viikonlopputyönä säärystimet valmiiksi. Osallistuin tänään twerkkaus-kurssille ja sinne oli jotain polvisuojaa hyvä olla mukana. Säärystimet oli yksi vaihtoehto ja kun minulla ei sellaisia ole niin oli "pakko" neuloa ne.

Joten eilen sitten Tervakosken Coconuttiin ostamaan lankaan ja puikot heilumaan. Olin kyllä ihan varma, että en näitä saa valmiiksi, mutta ihme ja ihme, ehdinkin. Jäi vielä puolitoista tuntia tunnin alkamiseen aikaakin. Vähän vasen käsi otti itteensä tästä tehdastyöstä, mutta se kannatti!

Tässä valmiit tekeleet:

Olin tosiaan tänään Riihimäellä @pmp.wellness tiloissa oppimassa twerkkauksen alkeita. @katilytsy oli ohjaajana ja hän oli ihanan rempseä ja energinen. Hauskaa oli ja kyllähän se pylly hylly ainakin vähäsen, hiki ainakin tuli. Säärystimet oli hyvässä käytössä lattiaosuuksissa. 

Koitin vähän harjoitella tänään vielä rannalla. Tämä video kertoi mikä fiilis tuli, kun ei se keho vaan tee mitä käsket. Mutta niin kuin Kati sanoi, sitä pitää vaan harjoitella niin kyllä se rupee sujumaan. Kyllä minä vielä opin!




perjantai 28. kesäkuuta 2019

Telttaretkellä Pirkan Taival, Päivä 2

24.6.2019 heräsimme Haukkamaan teltta-alueelta kuuden aikaan aamulla. Aika aikaisin, mutta olimmehan jo menneet yhdeksältä nukkumaan, joten se riitti hyvin. Prismasta ostettu 2 hengen teltta toimi hyvin tämän yön. Haaveena on kyllä ostaa "oikea" kunnon teltta sadesuojineen jossain vaiheessa. Miehelläni oli vähän parempi makuupussi, minulla aikas ohkanen, joten keskellä yötä piti vähän kaivaa enemmän vaatetta päälle.

Söimme aamupalapuurot, pakkasimme kamat ja lähdimme vaeltamaan eteenpäin kohti Helvetinjärven kansallispuiston Helvetinkolua.

Lähellä teltta-aluetta löytyi vesipiste. Siitä sai ihanan kylmää vettä.
 Tämä Biltemasta löytynyt kaasupullo ja siihen poltin. Toimivat todella hyvin, suosittelen!
 Nyt reitti oli selkeätä kun olimme jo Helvetinjärven kansallispuiston mailla. Reitti oli merkitty todella hyvin siellä, mutta oli kiva aina välillä katsoa kartasta missä mentiin.
Helvetinkolulla käytiin juomassa kahvit. Täällä "piti" monen monta kertaa käydä kun kävin koulua Ruovedellä. Nyt saan käydä täällä ja ihan erilainen arvostus paikkaa kohtaan on. Ihanat maisemat! Siellä näimme myös vanhan pariskunnan istuvan lähekkäin ja katselevan maisemia. Se oli herttaista.




 Retkemme päätepysäkki oli Ravintola Helvetinportin parkkipaikka. Tottahan toki oli pakko tilata villisika hampurilainen kyytiä odotellessamme. Oli kyllä hyvää! ( vaikka vähän tyyristä kyllä ;) )

Toisena päivänä vaelsimme liki 10 kilometriä. Edellisen päivän kävely tuntui jaloissa, mutta kuitenkin oli mukava vielä vaeltaa. Kokonaisuudessaan retki oli sellainen, että haluan kyllä harrastaa tällaista vaellustelttailua useamminkin. Melkein koko matka oltiin hyvässä hengessä mieheni kanssa. Mitä nyt toisen päivän aamuna vähän kinaa tulikin. Mutta hei, se on parisuhde se!

Täytyy pitää mielessä kalenteria täyttäessä, että uusi retki olisi kiva saada toteutumaan vielä tänä kesänä. Pidetään peukkuja pystyssä! Jos löytyy vinkkejä tällaiseen harrastukseen, niin kerro ihmeessä. Kaikki vinkit on arvokkaita.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Telttaretkellä Pirkan Taival, Päivä 1

Lähdin mieheni Zakarian kanssa yhden yön vaellus/telttaretkelle Sunnuntaina 23.6.2019. Olin aikaisemmin ostanut kartan, jossa on Pirkan taival-reitit ja siitä otimme pätkän vaellusreitiksemme. Päätimme lähteä Kurun seutuvilta Helvetinjärven kansallispuistoa kohti ja yöpyä Haukkajärven tuntumassa.

Tämä oli ensimmäinen vaellusretki, jonka aikana nukuin yhden yön teltassa. Retkeä varten piti miettiä ruoka ja juomapuoli kuntoon. Minulla ei ole vielä ostettuna mitään suodattimia vettä varten, mutta sen verran kartasta katoin, että vesipiste löytyy myös Haukkajärveltä Haukanhiedan rannan tuntumasta. Ja kuulemma järvivettä voi juoda jos sen keittää, mutta sitä ei nyt tällä retkellä kokeiltu.


  Tässä meidän tarvikkeet retkelle. Näiden lisäksi 3 litraa vettä ensimmäiselle
 päivälle ja makuupussit ja teltta tietenkin. Minun reppu painoi 6kg ja mieheni 13kg.




 Lähdimme taivaltamaan Kurusta Ruukintieltä puoli yksitoista. Minun äiteni oli niin kiltti, että toi meidät aloituspisteeseemme. Pidimme kolme lepotaukoa tämän päivän aikana. Pääosin oli reittimme hiekkatietä. Jopa kaksi kertaa eksyimme myös tämän päivän aikana. Reitti oli merkitty punaisilla merkeillä puissa, punaisilla nauhoilla tai punaisilla kepeillä. Punaiset nauhat olivat osittain ihan haalentuneet valkoisiksi auringossa. Sitten piti vaan luottaa, että nämä nauhat olivat reittimerkkejä.

Kovin oli myös paarmojen aluetta tämä taival. En yhtään liioittele jos sanon, että 80 prosenttia tämän päivän vaelluksesta paarmat olivat seuranamme. Yhdessä vaiheessa niitä oli 5 pörräämässä ympärillämme. Lopulta niistä ei enää jaksanut välittää, jos naaman viereen tuli pörräämään niin huitasi, mutta muuten ne saivat pörrätä rauhassa. 




Löysimme myös lähteen matkan varrelta. Enää en muista missä kohdin oli, mutta kyllä se löytyy helposti jos samaa reittiä kulkee. Vähän oli kyllä likaisen näköistä vettä, että me emme uskaltaneet siitä juomavettä ottaa.

Viimein 21 kilsan (Polarin sykemittarin mukaan) jälkeen olimme määränpäässämme seitsemän aikaan Haukkajärvellä Haukkamaan teltta-alueella. Tämä oli kyllä ihana paikka. Heti illalla tuli mieleen, että olisi kiva, jos voisi viettää yhden päivän ihan siellä vaan, mutta koska olimme suunnitelleet olevamme vain yhden yön, ei meillä tarvikkeita olisi riittänyt jäädä pidemmäksi aikaan. 

Keittelimme vedet ja teimme matkaruuat jotka olimme ostaneet. Niihin piti vaan lisätä kuuma vesi ja odottaa 10-15 min ja valmista tuli. Vähän oli maku suolainen ja minulle joka ei suolaa juuri käytä, sitä oli liikaa. Pakko oli kuitenkin syödä, koska energiaa tarvittiin myös seuraavaan päivään. 

Olimme ainoat yöpyjät alueella, joten saimme olla hyvin rauhassa. Raskaan päivän jälkeen uni tulikin nopeasti. 

Tässä vielä kuvia meidän ihanasta yöpaikastamme.









keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

TRX® Suspension Training -koulutus Turussa

Olin Sunnuntaina 16.6.2019 TRX® Suspension Training Course-koulutuksessa Turun Mentor Gym:in tiloissa. Olin TRX-nauhoihin tutustunut jo pari vuotta sitten ja ohjauksia tehnyt niillä myös jonkin verran. Kuitenkin koin, että olisi hyvä saada se perustieto näistä nauhoista koulutuksen kautta ja onhan se kiva kun voi sanoa, että on käynyt tuon koulutuksen ja on virallinen sertifigaatti TRX-ohjaajana.

Ja sitä tietoa kyllä tuli ja paljon. Koulutus oli ihanasti koostettu, sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Opettajamme oli kärsivällinen ja selitti ymmärrettävästi asiat. Minä opin parhaiten kun teen itse ja koulutuksen aikana sai tehdäkin paljon itse liikkeitä. Menimme myös vähäksi aikaa ulos treenailemaan, joten ei tarvinnut olla sisällä koko aikaa. Tästä myös plussaa. Yleensäkin olen todella tyytyväinen ja suosittelen koulutusta niille, joita TRX-nauhojen kanssa treenaaminen kiinnostaa. Koulutuksesta saa hyvät perusliikkeet ja tiedot erilaisista variaatioista TRX-nauhojen kanssa. Ja muuta ei sitten tarvitakaan.

Mentor Gym:illä oli loistavat puitteet koulutuksen pitämiseen. Sali näytti muutenkin monipuoliselta treenaus paikalta ja sieltä saa jopa ostaa tuore smoothieita. Tämmöinen palvelu oli minulle uusi juttu.

Tässä pari kuvaa Mentor Gymin TRX-alueesta:



Lisätietoja TRX-tunneista, jota tulevaisuudessa pidän löytyy 
tai
kotisivuiltani http://www.marimetsala.fi

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Turussa

Lauantaina (17.6.2019) lähdin mieheni kanssa Turkuun. Olin varannut meille huoneen Hostel Linnamäestä, jossa viettäisimme yhden yön. Turkuun saapuessamme kävimme viemässä tavarat huoneeseemme ja lähdimme käymään Turun linnassa. En ole varma olenko siellä koskaan käynyt. Ainakaan muistikuvaa ei ole asiasta.

Linna oli iso. Isompi kuin mikään linna missä olin aikaisemmin käynyt. Sisään maksoi 12€ per henkilö. Isolta hinnalta tutui aluksi, mutta oli siellä kyllä paljon ihmeteltävääkin. Suosittelen jos Turussa päin vaellat, käymään myös Turun linnassakin.

Mihinkään muuhun nähtävyyteen emme ehtineet lauantain aikana tutustumaan. Linnareissun jälkeen hotellihuoneeseen lepäämään ja illalla ehdimme pienen lenkin tekemään lähistöllä.

Tässä muutama kuva lauantailta:


Martinsillan grillillä käytiin syömässä ennen Turun linnassa käyntiä. Maittavaa mättöä oli. 

Turun linnan sisäpihaa. Näillä kulmilla istahdin vähäsen ja pistin silmät kiinni. 
Koitin kuvitella ääniä mitä siellä on kuulunut satoja vuosia sitten. 

Turun linnan sisäpihaa

Linnan käytävillä oli aika pelottaviakin kulkuja paikoin. 

Rouvaintuvassa oli ikkunasyvennykseen kaiverrettu labyrinttikuvio. 
Sen uskottiin vangitsevan ulkona tuleva paha ja suojelevan huoneessa olevia.

Itsestään pääsi tekemään myös "taulu-kuvan".

Tämä peili oli mielestäni aivan mahtava! Kokoa ja näyttävyyttä oli!






perjantai 14. kesäkuuta 2019

Helmeilyä

Tänään olin ohjaamassa viittä lasta Kirstun Kammarilla Tervakoskella. Kurssin aiheena oli puuhelmet ja he tekivät joko rannekorun tai lasinalusen. Ensin halusivat tehdä pannunalusen, mutta koska aika oli rajallinen päädyimme tekemään jotain ei niin haastavaa.

Oli kivaa ohjata lapsia. Sitä työtä en ole paljoa tehnyt, mutta kyllä sekin onnistuu. Vähän yhdellä tytöllä meinasi suru tulla, kun ei oikein hokannut tekniikkaa, mutta hänkin sai sitten tehtyä vähän yksikertaisemman korun.

Tällaisia kursseja voisi tehdä kyllä lisää.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pyöräilyä

Kävin Tiistaina (11.6.2019) pyöräretkellä. Ensimmäinen oma pitkä retkeni. Ajoin Tervakoskelta Rehakkaan ja sieltä Vähikkäkälän kautta takasin Tervakoskelle. 1h 45min siinä meni ja liki 26 kilsaa tuli  mittariin.

En ole ikinä pyöräilyt noin pitkää matkaa. En olisi edes kuvitellutkaan, että polkisin. Tämä on osa minun elämänmuutostani. Tehdä asioita, jota en ikinä ajatellut tai pystynyt ajattelemaan, että kykenisin.

Olen tällainen perinteinen koululiikunnan inhoaja. Vanhempana osallistuin muutamiin ryhmäliikuntatunteihin, mutta muuten liikunta ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Nykyään en pysty elämään ilman liikuntaa. Siitä on tullut mieleistä tekemistä.

Vähikkälässä ohitin Suvipuodin. Eiköhän minun pitäisi sielläkin käydä tässä joku päivä. Olen sentään Tervakoskella asunut 14 vuotta ja en ole siellä käynyt.

Yksi huono puoli näissä uusissa jutuissa on mitä teen. Nyt täytyy tosissaan harkita uuden pyörän ostoa, kun tämä minun 3 vaiheinen pyörä ei oikein ole kevyimmästä päästä. Toisaalta tulee enemmän iskua jaloille, mutta olisi se kiva, että olisi vähän sujuvampaa tuo meno.

Pyörälenkin jälkeen puuroa, mustikoita ja raejuustoa naamaan. Ja pisteenä I:n päälle kaverin tekemää raparperimehua.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Roni-pupu

Tässä on ihana pupumme Roni. Hän on kohta kaksi vuotta täyttävä Hermeliinikaniini. Minä olin monta vuotta vastaan eläimen hankkimista, mutta kun lapset vuodesta toiseen pyysivät päädyin hommaamaan tämän kanin meille.

Olin ajatellut, että kanit eivät juurikaan seurustele ja syövät vain päivät pitkät ruohoa. Roni kyllä yllätti positiivisesti. Se tulee vastaan kun aamulla herään, tulee viereen nuolemaan naamaa ja on muutenkin sosiaalinen. Oli kyllä huippu juttu, että saimme tämmöisen kotiimme.

Onhan siitä ollut harmiakin papanoiden ja pissaamisen suhteen. Mutta leikkauksen jälkeen ei nekään ole enää olleet niin pahoja "vaivoja". Kaveria olen hänelle miettinyt, olen lukenut, että kaneille tekisi hyvää, että niillä olisi kaveri. Kuitenkin päiväseltään joutuu olemaan yksin kotona, niin olisi jotain seuraa. Siinä on vaan se ongelma, että kun tämä meidän Roni on 24/7 vapaana, että miten uusi kani käyttäytyisi? Oppisiko se myös sisäsiistiksi? No, eihän se selviä kuin kokeilemalla, mutta mennään eka kesän kiireiden ohi ja katsotaan sitten otetaanko toinenkin kani meille.

Ronista tulee, myös juttua tänne. Hän se aina keksii kaikkea kivaa ja niistä sitten kertoilen teillekin.

Kesälämpimin terveisin Mari

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Minä


Hei vaan kaikille!
Minun nimeni on Mari. Olen tällä hetkellä 35-vuotias ja paljon on elämän aikana 
sattunut ja tapahtunut. Nyt jaan teidän kanssanne jotain täällä mitä elämässäni tapahtuu nykyään. 

Palaamme myös menneisyyteen ainakin minun oman elämäntapamuutokseni saralla. Siitä tulee sitten oma postauksensa. Tavoitteeni on kerran viikossa saada tänne jotain kirjoitettua, mutta en lupaa mitään. Sen olen jo tässä vaiheessa oppinut, että ei kannata ottaa liikaa stressiä asioista. 
Jos joku rupee liikaa ahdistamaan, niin ehkä se on aika pistää vähäksi aikaa syrjään.

Nyt on ollut kovin kuumia päiviä, joten muistakaahan juoda tarpeeksi. Ja pysykää varjossa!
Minä juuri yhden päivän makasin liki kokonaan auringonpistoksen takia. Älkää siis 
tehkö samaa virhettä kuin minä!

Tämän postauksen lopetan tähän. Tämä oli lyhyt ja ytimekäs aloitus ja tästä on hyvä jatkaa.

Elämän iloisin terveisin Mari 

XXL-Dance®

Reilu puolitoista vuotta sitten sain kuulla, että XXL-Dance ®- konseptiin etsitään ohjaajia. Innostuin heti asiasta ja ilmoitin sen perustaj...