Kävelyhaasteen mietinnät

Tein itselleni haasteen, tai oikeammin tykkäisin sanoa, tavoitteen, tälle vuodelle. Tavoite on, että kävelen joka päivä 15-20 minuutin lenkin vuonna 2022. Mietin, että kun vuodessa on 365 päivää, jos pääsen 300 päivään, olisin jo todella tyytyväinen. Realisesti ajateltuna, joka päivä on aika mahdoton mennä, jos haluaa elää kuitenkin armollista elämää, kaikkea voi kuitenkin sattua. Ja minun mielestäni ei pidä olla ehdoton, pitää antaa elämälle tilaa.

Minulla on ollut selän kanssa hieman ongelmia ja kävely ei ole oikein sujunut. Ehkä olen kävellyt liikaa tai yleensäkin aina kerännyt liikaa kaikkea, joten ajattelin, että tämmöinen lempeämpi juttu voisi olla tähän hetkeen hyvä. Ei ole pakko kävellä tuntia ja jumittaa takareisiä samalla. Voi kävellä useammin ja vähän vähemmän aikaa, sekin on hyvä asia.

Halusin päästä myös esteajatuksien maailmaan samalla. Olen työnikin puolesta jo pääsyt tähän maailmaan, olen siis personal trainer ja psyykkinen valmentaja, mutta halusin kokeilla myös minkälaisia ajatuksia tämmöinen minussa tuottaa. Ehkä oppisin samalla jotain itsestäni?

Tuumasta toimeen. Tulostin itselleni tämän vuoden kalenterin ja mietin myös hyvän 15 minuutin lenkin, joka olisi tämä minimi joka päivä.

Noh, mites sitten kävikään. Heti ensimmäisenä päivänä en käynyt kävelyllä. Sen verran meni myöhään uuttavuotta juhliessa, että siinäpä ensimmäinen hyvä tekosyy ala esteajatus: olen liian väsynyt. En kuitenkaan antanut tämän vahingoittaa, olin valmistautunut tähän "tappioon", joten aloitin tämän vuoden toisena päivänä kävelyt.

Tässä tämän hetken tulos:

Vihreä on toteutunut 15-20 min kävely, extrana olen sinisellä merkannut keskivartalon tukilihasten lempeän jumpan ja punaisella TRX- kokovartalon peruskuntotreenini.

2 viikkoa, 16 päivää ja näistä 13 päivänä olen käynyt kävelyllä. Aika hyvin eikös? Pari päivää jäi välistä, ja voin totuudenomaisesti sanoa, että ihan tekosyilläkin niinä päivinä mentiin:

* Liian kylmä, koska tais olla ne 20 asteen pakkaset

* Selkä ei tykkää. Olis oikeasti tykännyt, mutta vanha pelko että menee taas jumiin ja sattuu voitti.

Mutta edelleenkin, armollisuutta penään tässä itselleni. Ja olen oikeasti ihan hirveän tyytyväinen tähän tulokseen. Nuo kaksi päivää opettivat minulle taas sen, että aivot suoltaa sitä puppua aika kivasti. Mutta kuitenkin joskus voi olla vaan menemättä ja homma voi kuitenkin jatkua seuraavina päivinä.

En enää muista mikä päivä oli, mutta yhtenä päivänä sain taistella pääni kanssa todellakin. Mieleni kertoi minulle, että on liian kylmä (-12 tai jotain) ja on parempi että en kävele tänään. Tuskailin ja mietin asiaa ja melkein jäikin kävelyt tekemättä. Kurkkasin kuitenkin jossain vaiheessa Facebookia ja huomasin tuttavani postauksen. Hän kertoi juuri olleensa lenkillä ja kuinka mukavaa se oli. Hokasin siinä samassa, että hups, mitä ihmettä mun mieli taas sepittää ihan omiaan. Puin vaatteet ja lähdin ulos. Kävelin sen 15 min lenkin ja kuinka tyytyväinen olinkaan.

Tällainen kalenteriin kirjaaminen/ värittäminen auttaa minua hahmottamaan tilanteen paremmin. Pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteen, kun tuollaiset pari päivää käy kävelemättä, kuinka aivot saa siitä lisäbuustia esteajatuksiin. Kuinka helppoa se olisi sanoa vaan itsellensä, että ei enää kannata. Miksi menisit, kun et eilen mennyt? Ja niin edespäin.

Tämän kahden viikon aikana olen jo hokannut monta asiaa taas. Saa nähdä mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan? Innolla odotan.

Kävelyterveisin

Mari