Untuvapilvi

Juon silloin tällöin pikakahvia, niissä on käytetty lasisia purkkeja, joten päästin pistää ne kiertoon. Kävin ostamassa Tervakosken Coconutista lasimaalia ja maalasin niistä maustepurkkeja. Ihan kivoja niistä tuli! Mausteterveisin Mari

Tämmöinen löytyi yhden paikan ilmoitustaululta, jossa käyn ohjaamassa tyttöjen käsipallojoukkueelle liikkuvuus--ja voimaharjoiteita. Nämä kolme asiaa on todellakin hyvä pitää mielessä. Omin sanoin siis: Toteuta mitä suunnittelet. Älä komenna, jos et itse ole esikuvana. Ja tee mitä lupaat. Paljon on sitä jossittelua, paljon on sitä toisten mollaamista ja neuvomista. Jokaisen, myös minunkin on syytä aina välillä katsoa toimiani ja tehdä päivitys. Kunnioittavin terveisin Mari

Reilu puolitoista vuotta sitten sain kuulla, että XXL-Dance ®- konseptiin etsitään ohjaajia. Innostuin heti asiasta ja ilmoitin sen perustajalle Mimmu Pietilälle, että minä haluan ainakin mukaan. Konsepti kuulosti hyvältä ajatukselta, oma tanssitunti naisille, jonka BMI on 30 tai yli. Siellä ei tarvinnut osata mitään, ajatus on, että teet liikkeet miten itse pystyt ja haluat. Mitään ei tarvitse hävetä ja tarkoitus on pitää vaan hauskaa. Vuosi sitten kesällä sitten kouluttauduin XXL-Dance ® -ohjaajaksi. Olin koulutuksen jälkeen muuttanut jo toiseen asuntoon, mutta minulla oli vielä avaimet vanhaan kämppään ja siellä sitten tyhjässä olohuoneessa pidin ensimmäisen XXL-Dance ® -tuntini. Se oli samalla näyttötuntini, joten kuvasin tunnin ja lähetin sen tarkastettavaksi.  Saman vuoden syksyllä sitten pidin ensimmäisen  "virallisen" tunnin Kettukallion päiväkodin salissa. Muistan kuinka paniikissa olin ennen tuntia. Ahdisti aivan kamalasti ja mietin, että mihinkä minä olen taa...

Eiks nää ookki flunssan parannus lääkkeet? Jos ei näillä lähde, ni ainakin tulee sit hyvä mieli 😁

Lupasin eilen kuvia Villa Mehun käynnistämme. Joten tässä niitä olisi. Netistä löytyy paljon parempia kuvia, ajalta kun Elis Sinistö piti huolta näistä. Mutta toivottavasti näistä on jollekin iloa. Tähän saunaan mahtui 6 kylpijää tekstin mukaan.  Tämän rakennuksen nimi näyttää olevan Seura. Tämän sisällä oli keppejä paljon ja sänky odottamassa lepääjää.  Minun oma "taiteeni" Elis Sinistön kunniaksi. Tämä oli se paikka missä hän piti omat esityksensä.  Jostain luin, että Sinistöllä luki jossain kyltissä että: Kerran päivässä pitää keinua. Tämä oli varmaankin yksi hänen keinuistaan.  Hetken piti miettiä, että mitä nämä ovat. Mutta nehän ovat mehiläisille tarkoitettuja. Hän siis hoiti mehiläisiäkin maillaan. Muutenkin hän oli kovin omavarainen.  Tämä oli joku kappeli tai vastaava. Saa korjata, jos sanon väärin. Yhdessä videossa hän sanoo, että tuolla ylhäällä saa makoisat unet.  Kivien päälle rakennettu vierasmaja.   V...

Venyttelin eilen 2,5 tuntia. Siis täh? Kaksi ja puoli tuntia? Kyllä vain luit oikein. Ja mitenkä tämä on mahdollista? Minäpä kerron. Minulla alkoi syksyn ryhmäliikuntatunnit tällä viikolla. Torstaisin pidän muutamia tunteja 1stGymin salilla. Niistä kaksi on venyttelytunteja. Toinen on aamulla klo 9:00 ja toinen illalla klo 19:00. Joten samalla kun ohjaan venyttelen tietysti itsekin. Näiden lisäksi minulla oli asiakas, jonka kanssa venyteltiin puolisen tuntia. Näistä siis koostui se kaksi ja puoli tuntia venyttelyä. Minä kyllä muutenkin venyttelen liki joka päivä kotona, mutta tällaisia pitempiä rupeamia ei juurikaan tule tehtyä. Tekee kyllä hyvää venytellä, joten suosittelen kaikille. Kotona sen saa tavaksi, kun vaikka aina televisiota katsoessa tekee muutamat liikkeet. Ensin se vaatii suunnittelua, mutta siten se keho jo alkaa itse muistuttamaan, että jotain pitäisi tehdä. Venyttely-terveisin Mari

Näin pari päivää sitten Iltalehden jutun Kirkkonummella olevasta Villa Mehu- maailmasta. Se on Elis Sinistön tekemä, hän käytti kierrätysmateriaaleja kun sitä valmisti. Hän aloitti rakentamisen 1950-luvulla ja ehti rakentamaan omaa maailmaansa, Villa Mehua, yli 50 vuotta. Iltalehden juttu herätti kiinnostukseni ja koska minulla oli vapaapäivä tänään niin ajattelin, että mennäänpä katsomaan mikä tää juttu on. Otin siskoni ja poikani mukaan, heitä tuntui paikka myös kiinnostavan ja olivat tyytyväisiä, että lähtivät. Vähän olin jo katsellut netistä tietoa, joten se apuna Villa Mehu- löytyi aika helposti. Ensin näimme saunan ja muita rakennuksia, mutta sitten kun polkua käveli ylöspäin löytyi itse pääpaikka. Sinistö kuoli liki 15 vuotta sitten ja paikkaa ei oltu sen jälkeen pidetty hyvänä, joten luonto oli vallannut sen osittain. Tapasimme Villa Mehun lähistöllä naisen keräilemässä mustikoita. Hän kyseli tulimmeko sinne katsomaan Villa Mehua sen Iltalehden jutun takia. Vastasin, ett...