Luonnon ihmeitä

-
Olen Ruovedellä Juhannusta viettämässä ja eilen illalla pääsimme todistamaan luonnon ihmettä. Jonkinmoinen perhonen päätti esittäytyä meille.

Ensin katsoin, että mikä ihme "alien" tuolla menee. Taisi joku mainita myös, että se on liikkuva natsa. Otin muutamia kuvia ja seurasimme tyyppiä ja ihmettelimme. Toukan perä ja hämähäkin jalat, viitta harteilla ja keltainen kaulus.


Tyyppi päätti kipittää pois päin, joten jätimme sen rauhaan. Kunnes hetken päästä katsoimme, että sehän kasvanut. Viitta harteilla oli muuttunut siiviksi. Eli jonkinmoinen perhonen hän nyt sitten on.


Tämän jälkeen tämä perhos-tyyppi kiipesi lehdelle ja vietti siinä koko loppu illan. Siis ainakin sen kaksi tuntia, mitä häntä tarkkailin.





Tässä muutama video vielä kaverista:



Jos joku sattuu tietämään tämän ötön nimen, niin mielelläni sen kuulisin.

Perhosterveisin - Mari




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyöräilyä

-
Kuva
Kävin Tiistaina (11.6.2019) pyöräretkellä. Ensimmäinen oma pitkä retkeni. Ajoin Tervakoskelta Rehakkaan ja sieltä Vähikkäkälän kautta takasin Tervakoskelle. 1h 45min siinä meni ja liki 26 kilsaa tuli  mittariin. En ole ikinä pyöräilyt noin pitkää matkaa. En olisi edes kuvitellutkaan, että polkisin. Tämä on osa minun elämänmuutostani. Tehdä asioita, jota en ikinä ajatellut tai pystynyt ajattelemaan, että kykenisin. Olen tällainen perinteinen koululiikunnan inhoaja. Vanhempana osallistuin muutamiin ryhmäliikuntatunteihin, mutta muuten liikunta ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Nykyään en pysty elämään ilman liikuntaa. Siitä on tullut mieleistä tekemistä. Vähikkälässä ohitin Suvipuodin. Eiköhän minun pitäisi sielläkin käydä tässä joku päivä. Olen sentään Tervakoskella asunut 14 vuotta ja en ole siellä käynyt. Yksi huono puoli näissä uusissa jutuissa on mitä teen. Nyt täytyy tosissaan harkita uuden pyörän ostoa, kun tämä minun 3 vaiheinen pyörä ei oikein ole kevyimmästä pää...
Lue lisää

Pikkulaukku

-
Kuva
Kesällä oli ongelmana missä kuljetan kännykkää, kun lähdin vaikka metsään. Näppäränä naisena sitten väkäsin tälläiseen pikkulaukun / pussukan. Ja tähän mahtuu myös avaimet. Ensin tein hihnasta liian pitkän, koska käytössä venyi. Mutta lyhensin ja nyt on toimiva.  Eipä tässä kummoinen ohje tarvitse olla. Tein siis päästäni tämän ja sitä mukaan kun valmistu, niin mietin miten jatkan. Kun oli sopiva ympärysmitta alkusilmukoilla, niin sitten yhdistin loppupään alkupäähän ja aloin tekemään kiinteätä silmukkaa. Tästä tulee siis putkea ja kun laukku tarpeeksi korkea niin sitten virkkasin läpän. Läpässä käytin myös kiinteitä silmukoita, vähensin silmukoita aina pari per puoli joka toinen kierros. Sitten hihnat pylväillä ees taas ja pohjan kursin kiinni.  Joo ei mikään spessu ohje, mutta kiva jos saat selvän. Ja aina saa kysyä lisäinfoa. Mies halusi myös itselleen tällaisen, joten tuumasta toimeen!  Virkkailuterveisin  Mari
Lue lisää

Haaveita kohti askel askeleelta?

-
Viime kevään lopussa minulta kysyttiin: miksi et opiskele fysioterapeutiksi? Vastasin, että on se ollut mielessäni, mutta en halunnut mennä opiskelemaan, koska en kokenut sitä omaksi paikaksi. Tästä se ajatus sitten lähti itämään pikkuhiljaa ja huvikseni kävin katsomassa, muutaman viikon jälkeen, mitä fysioterapeutin koulutus sisältää. Ja yllätyin kovasti, kaikki opintosuunnitelmaan kuuluvat asiat kiinnostivat minua. Mietin, olisiko tässä sittenkin se minun juttu? Voisiko minun aivoni taipua tälläiseen opiskeluun?  Sen olen jo oppinut, että kaikkien aivot voivat oppia uutta. Aivojen fysiologia on mielenkiintoista ja oppiminenkin on prosessi, jonka voi oppia. Aluksi se voi tuntua hankalalta, mutta sitten kun opiskelee, muodostuu uusia aivojen hermosolujen välisiä yhteyksiä ja vanhatkin vahvistuvat. Aikaisemmin kun mietin koulutusta, mietin itseäni jossain terveyskeskuksen huoneessa istumassa päivästä toiseen. Nyt tajusin, että eihän se niin ole. Voin valita suuntautua ajan kanssa jo...
Lue lisää